Saaran eskari loppui

Saara kiipesi eskarin pihalla olevan pihlajan oksalle. Ruskeaksi päivettynyt tyttö näytti yhtä aikaa pieneltä ja suurelta. Muistan sen vaaleanpunamekkoisen, sandaalijalkaisen jäntevän tytön siinä puun oksalla varmaan loppuikäni.
Kuusivuotiaskin näytti ymmärtävän, mitä tarkoittaa "viimeisen kerran". Isi, äiti ja Kaisa tulivat hakemaan Saaran "viimeisen kerran" eskarista. Sanoin Saaralle, että "nyt sinä olet koululainen" - ja tytön askel keveni iloisiin hypähdyksiin.
En muistanutkaan, että kevät ja koulujen loppumisen ajankohta on näin tunteikasta aikaa vuodesta. Nyt tunteet ovat pinnalla senkin takia, että pääsen pitkästä aikaa lapsuuteni maisemiin. Uskon, että minulla on nyt mahdollisuus näyttää näille seitsemälle, missä olen leikkinyt ja kulkenut, minne on haudattu lemmikkipässimme Päkä. (Olikohan sen pässin nimi edes Päkä - täytyy tarkistaa veljen nikkaroimasta "hautamuistomerkistä", jos siitä on mitään jäljellä.)

Tänään kävin ostamassa linja-autoliput mummolanmatkalle. Koska meitä on 9, saimme ryhmäalennusta aikuisten lipuista. Luultavasti numeroin matkatavaramme, jottei mikään nyssäkkä pääse unohtumaan Joutsan autonvaihdossa.

Tänä iltana on Kristillisen koulun kevätjuhla Seurasaaressa. Menemme sinne aika suurella joukolla, mutta emme varmaan jää makkaranpaistoihin mukaan. Tätä kirjoittaessa minua pyydettiin tekemään huomenaamulla "pätkävuoro" vanhainkotiin ja lupasin tulla, kun ei ole mitään estettä olla menemättä. Illalla kuitenkin laitamme katraan ajoissa nukkumaan, koska tulevina päivinä on kaikilla syytä olla virkeyttä ja voimia.
Isilläkin on vielä huomenna yövuoro ja sunnuntaina pitkä iltavuoro ennen loman alkua.

Tänne ilmaantuu nyt niin paljon nälkäisiä ihmisiä, etten kestä katsoa heidän nääntymistään. Teen vielä yhden kattilallisen ruokaa ennen juhliin lähtöä.