Yhden aikakauden päätös

Yritän olla kovin syvästi ajattelematta sitä, että lapsenlapsi oli tänään noin "sopimuspohjaisesti" viimeistä päivää päivähoidossa meillä. Äidillään oli viimeinen koulupäivä tänä keväänä ja hänen satunnaisten työpäivien   aikana  lapsenlikotuksen hoitaa Anne-Mari meidän mummolaanlähtömme jälkeen.
Kun Melska 8-9 -kuisena tuli meille hoitoon, ajattelin, että kauankohan vanhempansa jaksavat raijata lasta niin pitkää hoitomatkaa ja kauankohan lapsiparka mummoaan ja pappaansa kestää. Nyt kun hoitolaispäivät päättyi, tuli olo, että näikö pian se lysti loppuikin. Varmaa on sekin, että tädeille ja sedille tulee myös ikävä aamujen piristäjää. Nyt täytyy vain pitää huoli, että Melskalla riittää kiinnostusta tulla mummolaan yökylään aina silloin, kun siltä tuntuu.
Elokuun alussa Melska menee päiväkotiin ja hoitajamummo koulunpenkille. Voi meitä.

Seuraavasta lapsenlapsesta ei ole mitään tietoa. Tyydymme papan kanssa rauhassa odottelemaan - eiköhän tuokin asia ajan kanssa hoidu ihan luonnostaan.

Mummolaanlähtijät kyselevät hyttystiedotuksia ja pohtivat, kuinka monta ongenvapaa voi yksi matkustaja kuljettaa linja-autossa. Hyttysiä on kuulema vain rannoilla ja onkivehkeet olen luvannut järjestyvän periltä.

Mummolassa oli tänään putkimies käynyt ihmettelemässä vesiputkien alhaisia paineita. Äitini soitti illansuussa tutulla tarmokkuudella ja ehdotti kunnon putkiremontin tekoa. Putkimies tulee käymään uudemman kerran ja tekee sitten suunnitelmat ja kustannusarviot.
Minä huomasin jälleen kerran pohtivani, onko äitini todellakin ollut näin tarmokas ja aikaansaava aina, vai vastako minä nyt sen huomaan. Kyllähän äiti 70-luvullakin organisoi isoja remontteja ja hankintoja, mutta en varmaan silloin mieltänyt niitä äidin aikaansaamiksi.
Siunatkoon Taivaan Isä äitiäni terveydellä, ilolla, rauhalla ja rikkailla elämän päivillä. Älköönkä antako hänen ihan vielä lähteä täältä "elämältä kylläkseen saaneena".

Saaralla on kaksi esikoulupäivää jäljellä. Se tarkoittaa myös sitä, että siihen päättyy meidän perheen monivuotinen suhde Helsingin kaupungin esiopetuspalveluihin. Kymmenen lasta kävi kaupungin järjestämän esikoulun ja olen joka vuosi ollut täydellisen tyytyväinen opetukseen ja yhteistyöhön päiväkotien kanssa. Suomessa esiopetus on ilmaista ja sillä on nykyäänkin perheille suuri taloudellinen merkitys.

Viimeiset päivät ennen mummolaanlähtöä  pitävät sisällään yhdeksän koululaisen/opiskelijan lukuvuoden päätöksen, jonkin verran vaatteiden kanssa setvimistä ja mahdollisuuksien mukaan kotiin jääville pakasteeseen leipomista. Mieliala alkaa olla korkeahko, eikä ole niin suurta väliä, sataako vai paistaako, pääasia, että päästään mummolaan.