Puuntaimia

Yritän muistaa, että viimeinen sämpyläpelti on uunissa.
Piti tehdä päivän toinen sämpylätaikina, kun keksin kokeilla taikinaan liotettuja rukiinjyviä ja niiden myötä tulikin tähän mennessä parhaimmat sämpylät.

Mummolassa pääsisi puunistutustalkoisiin, jos olisi siellä. Mummo muisteli, että lehtikuusen lisäksi on työn alla kuusen taimia ja niitä on kaikenkaikkiaan reilusti yli 2000. Kuopiolaiset ansaitsisivat muutakin kuin meidän lämpimät ajatuksemme, kun tekevät työtä tulevien sukupolvien hyväksi. Helsingistä ei selvinnyt istutusjoukkoa matkaan ollenkaan. Toivottavasti viikonlopun sää suosii istutustyötä.

Lupaus mummolaanpääsystä on saanut aikaan sen, että en oikein ole enää tunnetasolla täällä. Ennenvanhaan hoitotyössä oli termi "olla ajassa ja paikassa". Nyt todellakin alkaa ajan- ja paikantaju herpaantua. Eilen illalla lähdin töistä vanhainkodista ja nousin ensimmäiseen metroon, joka laitureille tuli. Siinä vaiheessa havahduin, kun juna nousi maan pinnalle ja tajusin, että eihän Ruoholahteen päin mennessä tulla tunnelista ulos. Vielä tovi ehti mennä, ennenkuin ymmärsin, että olin lähtenyt itään päin menevään junaan Sörnäisissä.
Soitin kotiväelle, että kestää vielä puolisen tuntia, ennenkuin olen kotona. Mies totesikin, että "olisi kuitenkin pitänyt tulla sinua vastaan".

Ruoholahti ei olekaan niin harmaa ja ankea paikka, mitä olen sen väittänyt tänä keväänä olevan. Pesin tänä aamuna keittiön ja parvekkeen oven ikkunat ja totesin, että vika olikin likaisissa ikkunoissa. Oikeasti täällä näyttääkin olevan aika kaunista ja lehmusten lehdetkin puhkeaa ihan kohta. Ei siitäkään kannata ottaa itseensä, vaikka kanavanvarsi on täynnä juovaa väkeä. Parin viikon kuluttua me istumme (hyttysten syötävinä) mummolan katoksen rappusilla ja ihmettelemme elämän kauneutta.

Päivän uutinen on ehdottomasti se, että Kampaajatytöllä on 120 opintoviikkoa takana ja kaikki näytöt hyväksytysti suoritettu.
Ajattelin äsken, että ei sovi ainakaan hänen kohdallaan puhua yleistäen, että "nykynuoriso on laiskoja vetelehtijöitä". Koko kevään käytännön harjoittelujakson ajan tyttö on mennyt koulun jälkeen "leipätyöhön", eikä useinkaan ole ehtinyt edes käydä välillä kotona. Päivälle on tullut pituutta, mutta ahkeruus on palkittu.
(Eipä voi laiskaksi syyttää siskotyttöäkään. Linkistä löytyy Anne- Marin blogi, jos joltakulta on jäänyt huomaamatta http://mennaanmaalle.blogspot.fi/)

Isi on tämän ja seuraavan yön töissä. Kun hän äsken lähti, sanoin, että olen hänen mukanaan. Kun rukoilen varjelusta hänen mukaansa, tunnen olevani aika lähellä häntä.
Olen taas viime päivinä huokaillut Taivaan Isälle teidän kertomianne esirukousasioita. Monen kohdalla on asiat helpottaneet, mutta monella on elämässä hyvin raskasta ja vaikeaa ja kehoitukset elää "hetki kerrallaan" tuntuvat pään silityksiltä. Kaikesta huolimatta jatkan rukousta ja pyydän, että Taivaan Isä antaa vastauksia myös niiden elämässä, jotka eivät piittaa Jumalan avusta tuon taivaallista.
Jumalan apuun luottaminen on nyt ajankohtaisempaa, kuin koskaan tätä ennen.
Luomakunnan kauneutta, Luojan auringon lämpöä ja valoa viikonloppuunne!
(Ja kasvua mummolan uusille puille.)