torstai 2. toukokuuta 2013

Valvojan yö on pitkä, nukkujan lyhyt

Olen aina ollut hyväuninen. Nyt huomaan, että ei tuo valvominenkaan vaikeaa ole - ainakaan näin ensialkuun.
Olin viime yön töissä vanhainkodissa ja ensi yökin menee samalla uutuudenviehätyksellä.

Lähden töihin illalla, kun väki täällä tekee nukkumaanlähtöä. Tänä aamuna tullessani kotiin vähän yli seitsemän, kaikki lapset vielä nukkuivat. Yötyötä tekevällä miehellä oli tänä aamuna erikoinen työvuoron alkamisaika, kun hän oli lähtenyt töihin aamuseitsemältä.

Kotiin tultuani keitin spelttihiutalepuuron ja pannullisen kahvia. Tunnin sisällä lähti kahdeksan koululaista ja nyt Saaran kanssa odottelemme Melskaa. Kun olen vienyt Saaran esikouluun, "sijaisenani" jatkaa Anne-Mari, jolla ei ole tänään koulua eikä töitä. Pään painaminen tyynyyn tarkoittaa minun kohdallani nukkumista.
Puolenpäivän aikaan herään antamaan ruokaa lyhyellä ruokatauolla piipahtavalle miehelle ja töihin lähtevälle pojalle.

Kun vanhainkodissa on normaali meno, eikä kenelläkään satu mitään yllättävää, työ on leppoisaa ja helppoa.
Ennen vanhaan yököt kampesivat mummoja yöastialle ja taluttivat vessaan. Nykyään huonojalkaiset tai muuten epävarmasti yöaikaan liikkuvat nukkuvat imukykyisissä vaipoissaan kaikessa rauhassa koko pitkän yön. Yöhoitajienkin työ on siis helpottunut.

4 kommenttia:

  1. Mietin usein tuota miten paljon sinä passaat perhettäsi. Se on hienoa ja ihailtavaa, en minä pahalla. Mutta eikö nyt ole jo liikaa, että heräät hyvin ansaituilta uniltasi ruokkimaan miehen ja ison pojan? Eikä ne itse siitä syömisestä selviä...? Minä en kyllä vaivautuisi isojen ihmisten kohdalla, jos itse tekisin yöt töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa... enpä minä herännyt heitä ruokkimaan, itse kaivelivat kylmiöstä kattiloista ruokaa. Todellisuudessa nälkä ajoi minutkin ylös samoihin aikoihin.
      Lähinnä "uhrautuvien" suunnitelmieni takana oli nähdä miestä tänään sen puolen tunnin ajan, jonka oli ruokatunnilla kotona. Illalla ehdin lähteä omaan vuorooni ennenkuin hän kotiutuu.
      Kai muijat passaavat perheensä miehiä, jos siitä tykkäävät? Minä lopetan passaamisen sitten, kun en enää viitsi tai miesväki sen kieltää.

      Oikeastaan tuo "passaaminen" on tyypillistä koko perheen jäsenille. Kaikki tykkää vuorollaan palvella toista.

      Poista
  2. rakkautta ja huolenpitoa <3 sitähän se,ainaki ite tykkään passata miestäni,ja poikiani.Ei tietenkään joka päivä,mutta kuitenkin.
    työn iloa yö-vuoroihisi!

    VastaaPoista
  3. Voimia työhösi ja elämääsi.
    Kokemuksia varmaan tulee monenlaisia tuossa työssä.

    VastaaPoista