"Enää 11 lasta asuu kotona"

Jottei totuus unohtuisi -siis se, että tämä on suurperheblogi - kerron välillä lastenkin kuulumisia. Kotona asuu enää 11 lasta, koska perheen viidenneksi vanhin, Anne-Mari, muutti kevään korvalla Pukinmäkeen opiskelija-asuntoon. Opiskelija-asunto tarkoittaa sitä, että opintojen päätyttyä oikeus asuntoon päättyy ja majapaikka täytyy etsiä muualta. Anne-Marilla on aina se mahdollisuus, että rahtaa tavaransa takaisin tänne.
Anne-Mari opiskelee lähihoitajaksi ja on nyt kesällä tehnyt töitä Kätilöopistolla.
Anne-Marilla ei käy aika pitkäksi, koska hänellä on mielenkiinnon kohteita aivan loputtomiin. Mikäli ensi vuoden opintomatka Tansaniaan toteutuu, se vain lietsoo uusia ideoita hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Siinä missä hän viime syksynä innostui venäjänopiskelusta, on nyt vuorossa swahili.
Minulla on joskus lievä ikävä tuota rauhallista, maanläheistä tyttöä ja yritän houkutella häntä aina milloin milläkin verukkeella jäämään tänne yöksi, kun hän tulee käymään.
Anne-Mari on myös niitä lapsia, joita täytyy tilipäivän jälkeen hillitä, ettei käyttäisi rahojaan sisarustensa hyväksi.
Toinen sisko, Kampaajatyttö, on taas tänä kesänä ostanut sisaruksilleen vaatekappaleen jos toisenkin. Vakituinen työpaikka takaa hiukan opiskeluaikoja leveämmän leivän, mutta oman asunnon vuokraamiseen ei vielä vastavalmistuneen kampaajan tulot riitä.
Sen kyllä meidänkin perheen työssäkäyvät nuoret ovat saaneet nähdä, että kovan työn takana on palkkalaskelman "maksetaan" -laatikon eurot.
Toiseksi vanhin poika, viime talven "Armeijapoika" ei päässyt mihinkään hakemaansa kouluun. Nyt hän otti toisen osa-aikaisen työn, koska yhdestä työpaikasta vuoroja tippui kovin säästeliäästi.

Vanhin pojista ahkeroi edelleen samassa työpaikassaan. Ahkerointi tarkoittaa myös esimiesvuoroja ja kohtuullisen tyytyväiseltä on poika vaikuttanut työhönsä.

Kolmanneksi vanhin poika, joka keväällä täytti 17, jatkaa elokuun alussa lähihoitajaopintoja. (Olenko jo aikaisemmin maininnut, että kolme perheen sisaruksista opiskelee lähihoitajaksi samassa oppilaitoksessa, Helsingin Diakoniaopistossa?)
Tämän pojan "ongelma" on ikä. Alansa töihin hän pääsee keikkailemaan vasta täysi-ikäisenä, joten taloudellisesti hän on väliinputoaja. Lapsilisiä ei enää hänestä makseta, kotona asuvana alaikäisenä ei juuri saa opintorahaakaan ja töihin ei tahdo päästä.
Tosin tässä yhteydessä on syytä mainita, että nuoren luonteesta riippuu sekin, tyytyykö tilanteeseen vai etsiikö sen työn kiven alta. Aikanaan Anne-Mari samanikäisenä hommasi itselleen mainostenjakelutyön ja oli hyvin kiitollinen niistä muutamasta kympistä, jotka kuukaudessa sai työstä käteen.
Toisenluontoinen lapsi sanoo, ettei "orjantyöhön ryhdy".

Seitsemäs lapsista, tyttö, jatkaa koulunkäyntiään yhdeksännellä luokalla. Hän on käynyt koko kouluhistoriansa samassa koulussa, Taivallahden peruskoulussa. Hän on se piirtäjä ja käsityöläinen, joka pitää Michael W. Smithin ja Chris Tomlinin musiikista ja musiikin lisäksi kuuntelee laitteellaan (sellainen pieni vehje, johon ladataan kuunneltavaa ja sitten luurit korvissa niitä kuunnellaan) saarnoja. Juuri niin. Tiedätkö kovin montaa teini-ikäistä, joka kuuntelisi vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan saarnoja? Marko Selkomaan ja seurakuntamme pastorin Markku Tuppuraisen saarnat, jotka vain ladattaviksi löytyy, taitaa tämä tyttö muistaa lähes ulkoa.

Kahdeksas - tyttö hänkin - jatkaa kristillisessä koulussa kahdeksannella luokalla. Hän on viime aikoina tuskaillut kesätehtävänsä kanssa, kun ei saanut aikaiseksi tehdä sitä Kangasniemenreissulla. Kesätehtävänä oli kerätä 20 luonnonvaraista kukkivaa kasvia, tunnistaa ja kuivata ne kansioon.
Tämän tytön mielenkiinto ruuanlaittoon ja leivontaan on edelleen vahva. Hän esimerkiksi leipoi itse oman synttärikakkunsa ja kaikki kakkua maistaneet olivat yhtä mieltä, että ennen emme olleet saaneet yhtä hyvää vadelmakermakakkua marsipaanikuorrutuksella.

Seuraava kolmikko on poikia, joista Kalamies-Miika aloittaa 4. luokan, seuraava poika viidennen ja Lauri-poika menee yläasteelle 7.luokalle. Koulu on tuttu Taivallahden yläaste, jossa on siskokin turvana.
Tämä poikakolmikko on siskojen lemmikkejä ja mukavasti ovat pojat oppineet sietämään siskojen loputtomat hellittelyt. Tosin hellittelyjen laantuessa niitä mennään kerjäämään lisää ja silloin täällä nähdään takaa-ajoja ja kuullaan kovaäänistä sanailua. Varsinkin Anne-Mari pitää huolen kotona käydessään, että jokainen pojista saa kunnon pusut, halit, rapsutukset ja silitykset.

Suloinen Kaisa aloittaa kristillisessä koulussa kolmannen luokan. Sanon "suloinen" sen takia, koska Kaisa on kaikin tavoin suloinen. Hän ei koskaan riitele, ole ilkeä toisille tai puhu rumasti. Hän on valmis jakamaan omastaan ja rakastaa eläimiä, varsinkin koiria, koko sydämellään.

Blogin alkuaikoina Saara (silloinen Tirtetta) antoi paljon jutunjuurta hauskoine juttuineen ja tempauksineen. Monta hurjaa tempausta piti jättää kirjoittamattakin. Saara aloittaa koulunkäynnin 6-vuotiaana ja ehtii matkustaa kouluun puolitoista kuukautta vapaamatkustajana, koska täyttää 7 vasta lokakuussa. Saara menee kolmen sisaruksen kanssa Pasilaan Kristilliseen kouluun.
Saaran kesä on maallaolon jälkeen sujunut pihalla kavereiden kanssa touhutessa ja välillä Melskan luona kyläillessä. (Saarahan on kohta neljä vuotta täyttävän Melskan täti.) Isin vapaapäivinä Saara varaa isin aikaa ja huomiota itselleen. Saaran talvinen uinti-into on vähän laantunut, mutta pelkkä pihalla olo isin kanssa on hänelle mieleistä.
Ikä, taitojen lisääntyminen ja oman tahdon tiedostaminen ovat tuoneet Saaran elämänvaiheeseen, jossa hän joka päivä testaa, painaako vanhempien sana enemmän kuin oma tahto. Siinä missä mukautuvainen eskarilainen ei asettanut aikuisen sanaa kyseenalaiseksi, kouluaan aloitteleva kokeilee, voiko jäädä ulos vielä senkin jälkeen kun on käsketty sisälle ja syömään.
Tilanteen tekee aikuisen kannalta hupaisaksi ja Saaran kannalta entistäkin epäreilummaksi, että kotona on kymmenen vanhempaa sisarusta, jotka tekevät kokemuksen syvällä rintaäänellä selväksi, että porsaanreikiä tottelemiselle ei ole. Tänä kesänä on kaikunut kerrostalomme pihalla yhden jos toisenkin sisaruksen huuto Saaralle:
- "Saaraaa! Sun on pakko totella!"