Aamupäivän kiintopisteitä

Täällä on pyykinpesijän paratiisi ja mummolasta tulleet omenapussit miettii keittiön lattialla jatkokäsittelyä ja sijoituspaikkaa. Tätä kirjoittaessa äkkäsin, että parvekkeella on kasa kylmälaukkuja, joiden uumenissa ei pieni yöpakkanenkaan tee omenille pahojaan.
Lapsenlapsi on hoidossa ja mummoa ja pappaa vieläkin huvittaa lapsen eilinen tokaisu. Melska ja pappa söivät mansikoita ja Melska sanoi papalle:
- "Pappa on sellainen mansikkatyttö!"

Ylimääräinen reissu suuntautuu taas kaupungin toiselle laidalle oikojahammaslääkärin luo. Kaisalla on kokoelma oikomislaitteita käytössä ja viikonloppuna yksi niistä ei asettunut enää paikoilleen suuhun. Edellinen reissu oli vasta viikko sitten ja Kaisalle tuli puolen päivän poissaolo koulusta. Sen lisäksi, että koulunkäyntiin tulee harmia, myös minulta "tärvääntyy" melkein kolme tuntia ihan pikkuasian takia. Tärkeää on, että lapsen hampaat saadaan kuntoon, mutta kovan työn takana se on. Tyytyväinen pitää olla siitä, että kallis oikomishoito on tyystin ilmaista.

Eilen selvisi, että saan viikonloppuun kolme lisätyötuntia lauantaille. Olen hyvin tyytyväinen, koska viikonloppuun ajoittuvat työrupeamat ovat minulle ja perheelle lähestulkoon vaivattomia. Minulle ne ovat kuin lomatunteja ja kotiväki pääsee näyttämään luovuutaan.

Lupauduin myös verestämään vanhoja pitopalvelun aikaisia taitoja. Näillä näkymin hoidan ystäväni muistotilaisuuden tarjoilupuolen ja tilajärjestelyt. Innoissani olen siitäkin haasteesta, koska kahdenkymmenen hengen kahvitarjoilu ei ole mikään stressinpaikka, vaan oikein virkistävää vaihtelua. Koristelujen ja kukka-asetelmien teko on mukavaa puuhaa. Myrttiä en saa unohtaa. Ystäväni mainitsi joskus, että "myrtti on murheen kukka". Lisäksi tämä vuodenaika on oikein inspiroiva kukkien, havujen ja muiden metsän materiaalien suhteen.

Tänään täytyy myös laittaa taikinajuuri. Äiti laittoi  ruis-ja vehnäjauhoja useamman säkin. Kuivatavaran säilöminen purkkeihin on tuottanut tulosta ja olen saanut tapettua nälkään ne tuholaiset, jotka olivat viedä minut epätoivon partaalle keittiön kaappeihin katsoessani. Nyt uskaltaa jo säilöä säkkitavaraakin, kunhan pitää silmänsä auki elukoiden suhteen ja käyttää jauhot rivakkaan tahtiin. Varuillaan pitää olla sen takia, että naapureilta olen kuullut viestiä, että heillä on pientä sodankäyntiä vielä elikkorintamalla.
Raaka totuus kun on se, että roskistavaraa tulee suoralta kädeltä niistä jauhopusseista, mihin pienet kulkijat eksyy.

Nyt Saara sukkelasti eskariin, sitten Kruununhakaan hammaslääkäriin. Sieltä Pasilan kautta ruokakauppaan, mies töihin mielellään ruuan kanssa ja sitten lapsenlapsen kanssa yhteistuumin päiväunet-tiskiä-pyykkiä -ruuanlaittoa-eskarilaisen haku. Kello on silloin 13 ja sitten otetaan uusi suuntima.