Käytämme paljon aikaa, vaivaa ja voimavarojamme sen määrittelemiseen, mitä syömme, missä ja kuinka ruokamme on tuotettu ja täyttääkö ruoka kaikkine välivaiheineen eettiset kriteerimme.
"Eettisellä ruualla" tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan niitä arvoja, joita itse kukin pidämme tärkeinä, kun on kysymys ruuan raaka-aineiden kasvattamisesta ja elintarvikkeiden tuottamisesta. Mitä itse kukin pidämme eettisesti oikeana, jätän omaan arvoonsa, koska siitä ei ole yhtä tai oikeaa mielipidettä.
Jos eettiset arvot saisivat olla tärkein valintakriteeri, kukaan ei söisi kaakaota missään muodossa. Moni norsunluurannikkolainen ja ghanalainenkin jättäisi suklaapatukat sillä perusteella kauppaan. Kaakaontuotannon etiikan toinen puoli on, että ne lapset, jotka eivät tee työtä kaakaoplantaaseilla lapsiorjina, saattavat olla perheilleen ainoa tuloa tuova työläinen. Näissä perheissä ollaan kiitollisia siitä, että työtä on edes lapsella.
Kaakao on kärjistetty esimerkki, mutta surullisen totta.
Kun ihminen seisoo leipäjonossa ja tulee hänen vuoronsa täyttää kassinsa ruualla, ruokapakkausten ravintosisältö tai alkuperämaa on sivuseikka. Muutamat vilkaisevat viimeistä käyttöpäivää, mutta senkin merkitys vähenee nälän lisääntyessä.
Taas kärjistän: kun Jeesukselle tuotiin pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa, Jeesus ei nostanut katsettaan opetuslapsiin ja kysynyt:
- "Ei kai vilja ole vain tuotu Egyptistä?"
Sen sijaan Jeesus siunasi leivät ja kalat ja niistä ruokittiin tuhansia.
Miksi sitten Jeesuksen, maailmankaikkeuden Luojan, kaiken hallitsijan ja viljalle kasvun antajan, täytyi siunata leipä? Eikö leipä tullut siunatuksi jo hänen kätensä kosketuksesta?
Antaakseen meille esimerkin ja osoittaakseen, että leipä ei ole meille mikä tahansa kulutushyödyke, vaan Jumalan lahja, joka ansaitsee oman kunnioituksensa. Kunnioitusta Jeesus opetti myös siinä, että hän käski kerätä tähteet talteen. Hän ei esimerkiksi käskenyt jättämään niitä lintujen ruuaksi tai antamaan niityillä juoksenteleville kulkukoirille.
Silloin, kun suhteessamme ruokaan unohdamme yksilöinä ja kansakuntina Jumalan säädökset ruuan kunnioituksesta ja kiitollisuudesta, olemme myös itse vastuussa seurauksista.
Ihmisen välinpitämättömyyden ja tottelemattomuuden seurausta on tämän päivän nälkäiset tai ruuan puutteeseen kuolevat.
Jumala haluaa siunata meitä ihan arkisissa tilanteissa. Usein, kun laitan ruokaa tavanomaisista, usein käytetyistä raaka-aineista, eikä minulla ole ollut varaa ostaa ruokaan monipuolisia lisukkeita, siunaan ruuan sitä laittaessani. Rukoilen ihan kirjaimellisesti:
"Rakas Isä, anna tämän ruuan maistua hyvältä syöjien suussa, siunaa tämä ruoka."
Kun sitten syöjät ihmetellen sanovat ääneen:
- "Äiti! Kylläpä tämä ruoka on hyvää!" minun on helppo kiitollisuudella vastata
"Jeesus on sen siunannut."
Sinulla on hyvät periaatteet ja olisi hyvä jos muutkin ihmiset enenevässä määrin ottaisivat huomioon myös muun maailman tilanteen.
VastaaPoistaRuoan laittajaa on myös siunattu! ja kiitos taas noista tärkeistä pohdinnoistasi - muistutuksista.
VastaaPoistaRuoka toki aina siunataan meilläkin.
Hei. Minusta sinulla on myös sellaista suurperheen äidin siunattua viisautta noissa pohdinnoissa. Meillä on osa lapsista valitettavan nirsoja, ja joskus suututtaa kun ei vaan kelpaa ruoka. Täytyy muistaa siunata lapset, ruoka ja kokki, jos se auttaisi.
VastaaPoistaMuuten kysyisinkin sinulta neuvoja, miten järjestät suuren perheesi vaatesäilytyksen? Meillä on aika tuskaista tämä sesongin vaihtaminen ja sitten löydänkin joskus unohtuneita aarteita kaapin perukoilta, kun on jo tarve ohi. Olisiko vinkkejä?!?
Terv.puolet pienemmän perheen äiti
Kiitos terveisistäsi!
PoistaMeidän vaatesäilytyksestä ei paljoa ole antaa elämää helpottavia vinkkejä, kun tämä vaateasia jakautuu kolmeen katastrofiin. 1)loppumaton likapyykki, joka on huvittavaa hoitaa yhdellä koneella säälliseen päiväsaikaan 2) ikuiset puhtaanpyykin vuoret keittiönpöydällä ja olohuoneessa 3) käyttövaatteiden säilytystä varten on keskimäärin kaksi hyllyä/nokka.
Koska kaikkien vaatteista on aina suuri osa vaiheissa 1 ja 2, onnistuu myös tuo kohta 3. Luonnollisesti näissä olosuhteissa täytyy yrittää vaatteiden määrää hillitä.
Talven paksut toppavaatteet ovat kesän ajan kellarin säilytyskopissa. Ns. kesävaatteita en vie koskaan mihinkään kellariin. En tiedä, mihin ne oikein aina joutuu.
Kiitos kivasta blogista! On kiva on lukea valoisia ja syvällisiä kirjoituksiasi. Edelliseen postaukseen liittyen kannattaa pestä mandariinit yms. ennen kuorimista ja sit vielä kädet uudestaan ennen kuin alkaa hedelmää syömään. Mieheni pitää tätä aivan naurettavana, mutta naapurin täti taas kertoi marttojen ohjeistaneen näin.
VastaaPoista