keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Savun hajua

Vaikka eilinen oppitunti oli raju, näytti siltä, ettei se aiheuttanut kenellekään lapsista mitään pelkoa tai turvallisuudentunteen järkkymistä. Kurkku on lähes kaikilla kipeä kitkerästä savusta ja hiukset haisevat savulle vielä pesunkin jälkeen. Yksi totesi, että täällä tuoksuu ihan mummolan pannuhuoneelta. Rapun ilmoitustaululle oli ilmestynyt huoltoyhtiön tiedote, että tekijät on saatu kiinni. Voi äiti-parkoja...
Saara, joka oli kaikkein lähimpänä tapahtumapaikkaa palon syttyessä ja tajusi oitis tilanteen vakavuuden (toisin kuin monet pihalle seisoskelemaan jääneet kouluikäiset), kävi vanhimman veljen turvallisessa ohjauksessa katsomassa tapahtumapaikkaa tilanteen rauhoituttua. Saaran suhtautuminen oli ihmeteltävän järkevää ja realistista vailla mitään panikoimista tai asioiden suurentelua. Kyllä kaikki muistivat myös kiitellä ja kehua kuusivuotiaan ripeää ja oikein arvioitua toimintaa.

Nyt pihalla näkyy jo irtolava, johon tyhjennetään pyörävaraston takaosassa olleesta huoltoyhtiön varastosta turmeltuneita työvälineitä. Toivottavasti varaston yläpuolella asuvat saavat nopeasti sähköt takaisin, koska rapussa asuu paljon vanhuksia, joille ei ole ihan vaivatonta lähteä ulos aamukahville tai syömään lämmintä ruokaa.

Tämän päivän ohjelmassa on laina-astioiden haku, kerhohuoneen avaimen haku kaupungilta isännöitsijätoimistosta, kerhohuoneen siivous ja ne leipomukset, jotka voi etukäteen tehdä. Kirsikkakakkukokeilu eilen oli todellakin tarpeen. Kakuista tuli liian tummia ja vuokat oli huolimattomasti voideltu ja jauhotettu. Nyt otin opikseni ja tein kakut uudelleen ajatuksen kanssa ja huolella. Aikanaan julkaisen ohjeen varmaan täälläkin, koska kyseessä on upea, vanha ohje, jossa vaivannäkö palkitaan.

Isillä on todennäköisesti vapaapäivä, mutta sen varaan ei voi mitään laskea. Hän on "hälytysvalmiudessa" lähtemään tarvittaessa töihin.

Outo tauti on kulkenut perheessämme. Sitä ei voi sanoa perinteiseksi vatsataudiksi, vaikka vatsaa vääntääkin ja olo on epämiellyttävä. Suurempi hankaluus on totaalisesta väymyksestä, joka tekee aivan voimattoman olon. Miika on ollut tämän viikon kotona ja ihan pyytämättä loikoilee vuoteellaan lepäämässä. Muutama muukin on valitellut samanlaisia tuntemuksia ja nukkunut tuntikausien päiväunia.
Minä en jouda tänään pohtimaan, väsyttääkö tai kääntääkö vatsassa. Aloitetaan kakkujen kypsyyden tarkistamisesta.

3 kommenttia:

  1. Muistathan tuollaisen sairauden ja juhlien järjestelyjen kanssa erittäin tarkan hygienian,ja ettei sairastuneet leivo tai muutenkaan valmista tarjottavia juhliin! Olisi varmasti ikävää jos juhlavieraat sairastuisivat,niitäkin tapauksia on silloin tällöin ollut uutisissa luettavissa,ja niiden yhteydessä aina näistä asioista muistutellaan,etenkään vatsataudissa ei auta ruokaa muille valmistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlien valmistelut ovat kokonaan minun hommani ja olen kyllä terve. Hygieniapassin opit ovat tuoreessa muistissa.
      Kiitos kun huomioit tärkeän asian.

      Poista
  2. Olipa hurja oppitunti, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Kaikki pisteet reippaalle Saaralle.

    VastaaPoista