Kaikenlaisia koululaisia

Isillä on ylellinen vapaapäivä. Ylellinen tarkoittaa meidän tapauksessa sitä, että mahdollisuus ylityökutsuun on aika pieni. Toki minusta miehen ylityökutsut ovat mukavia tiettyyn rajaan asti, mutta joskus vain on ylellistä juoda santsiaamukahveja miehen seurassa ja jutella mahdollisesti jostakin muusta kuin Titi-nallesta. Ihan oikean kahvinkin juonti on mukavaa vastapainoa niille kymmenistä eri kipoista ja kupposista juoduille leikkikahveille.
Tänä aamuna olen kuullut jo monta syvällistä huomiota lapsenlapsen suusta. Muun muassa sen, että "mummo on ihminen" ja "viisi plus viisi on kymmenen". Tuo viimeinen toteamus oikeastaan terästi huomioni, kun Saara kyseli Melskalta lyhyitä pluslaskuja ja kolmevuotias vastasi kaikkiin oikein. Täytyypä kysyä iltapäivällä hakemaan tulevalta isältään, onko hän pannut merkille näitä laskutoimituksia.

Hoitajaopiskelijapoika 16-vuotias huomasi eilen, että jos Melskan äiti aloittaa tammikuussa lähihoitajaopinnot, on kaksi isosiskoa peräänkatsomassa velipojan edesottamuksia. Kolme sisarusta saman oppilaitoksen lähihoitajakursseilla tietää meille vanhuksille joskus kissanpäiviä. Tietysti jos kaikki kolme suuntautuvat lasten hoitoon ja kasvatukseen, voi lähinnä otaksua, että hiljainen toiveeni lastenlasten määrän karttumisesta toteutuu. Tärkeintä on nyt kuitenkin, että opiskelevat. Anne-Mari selvittää tänään mahdollisuuksiaan osallistua muiden ryhmien tunneille omiensa lisäksi, kun kyllästyi puolikkaisiin päiviin ja iltapäivisin alkaviin tunteihin. Eli opiskeluintoakin näyttää löytyvän.

Saara oli viime perjantaina kuunteluoppilaana kristillisellä koululla. Olin hänen mukanaan ruokailuun asti ja Saara halusi jäädä koulupäivän loppuun asti ja tuli sitten sisarusten kanssa kotiin. Kyllä koulun lämpö, välittäminen, iloisuus ja aito rakkaus tavoitti kuusivuotiaan ja hän olisi ollut saman tien valmis aloittamaan koulunkäynnin.
Kyllä se, että lapsi saa olla vapautuneesti oma itsensä, kokea itsensä hyväksi, kauniiksi, hyväksytyksi ja kelpaavaksi ja kokee olevansa asioineen ja mielipiteineen kuultu ja hyväksytty, on harvoin toteutuvia asioita koulumaailmassa. Kun näihin asioihin lisätään täydellinen luottamus Jumalaan ja koulun kaikki aikuiset välittävät sanoillaan ja teoillaan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa, on koulu hyvä kasvupaikka lapselle.

Tuo Suhen koulu, eli Suur-Helsingin Kristillinen koulu on yksityinen koulu, eikä näin ollen saa valtion tai kaupungin tukea. Koulu toimii täysin yksityisten henkilöiden ja muutaman seurakunnan tuen turvin. Vanhemmat tai tukijat maksavat lapsista kuukausimaksua, mikä on murto-osa todellisista kuluista. Esimerkiksi Saarasta ensi syksynä, kun hän on perheen neljäs koulussa oleva lapsi, kuukausimaksu on vain 20 euroa.
Kun koulun toiminta on täysin uskonvaraista, myös lapset oppivat luottamaan, että Taivaan Isälle kannattaa kaikki asiat kertoa. (Vrt. meidän Miikan Ruotsin-matka.) Käytännössä toteutuvat rukousvastaukset ovat käytännön oppia parhaimmillaan.
http://www.kristillinenkoulu.org/ Tästä linkistä klikkaamalla pääset tutustumaan koulun sivuihin.
Olemme ottaneet tavoitteeksemme hankkia koululle 800 kuukausittaista tukijaa.
Kristillinen koulu on mielestäni tulevaisuuden koulu myös Helsingissä.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Norjassa on yksityisiä kristillisiä kouluja noin 200.