Töissä pitkästä aikaa

Loppukesästä solmittu työsuhde on nyt tuonut ensimmäisen työtilaisuuden. Muutamasta työtarjouksesta jouduin kieltäytymään, kun 90 työtunnin sovittaminen kuukauteeni on kuitenkin liikaa.
Aloitan erittäin kevyesti: kaksi tuntia henkilökohtaista avustamista sunnuntai-iltapäivisin. Kun työkohde on naapurissa Lauttasaaren puolella, ei työmatkaankaan tärväänny paljon aikaa.
Oli mukava huomata, että meillä avustettavan kanssa yhteistyö sujui ja hän pystyi luottamaan minuun lyhyen tutustumisen jälkeen.
Uskon, että alkuun päästyäni minulle tarjoutuu mahdollisuuksia kasvattaa työtuntimäärää. Lähinnä illat ja viikonloput on minun mahdollista pujahtaa töihin kodin ulkopuolelle.
Ensimmäisen työvuoron jälkeen miehen seurassa kotiin käveltyäni yli tuulisen Lauttasaaren sillan, täytyy todeta, että tuollainen työ koituu iloksi ja virkistykseksi. Kaiken lisäksi kun voi kokea olevansa todella avuksi asiakkaalle.
Vähäpätöinen ei ole sekään asia, että yhden sunnuntain palkat tarkoittaa meidän huushollissamme yhden päivän ruokarahoja. Eli pieniä puroja ja rikkoja rokassa.

Kun mies sai talutettua minut sillan yli kotiin, söimme Anne-Marin keittämää kanakeittoa ja Jennin paistamia suklaamuffinsseja. Sitten tein sukkelasti miehen työeväät ja hän lähti yöksi töihin.
Illan aikana on vielä odotettavissa mummolasta Pikkuveljen roudaama "mummolakuorma". Äiti ehti jo voihkia minulle, kun mummolassa on neljä pakastimellista marjoja ja ne eivät hupene ollenkaan. Lohduttelin, että asiaan tulee parannus, kun joku kulkee tätä väliä kylmälaukkujen kanssa. Meillä on yksi pakastin jo syöty tyhjäksi ja mehuja voisi keitellä milloin vain lisää. Olen edelleen sitä mieltä, että sellaista marjavuotta ei olekaan, että marjoja saisi säilöön liikaa. Ei meillä ole koskaan ollut mustikoita kuivattavaksi asti. Puolukoista sentään raskii mehua keittää.

Eilinen Haagan reissu oli monella tapaa hyvä. Haagan torilla oli kauppiaan auto, josta olisin voinut kantaa kotiin ihan mitä tahansa. Ostin nauriita ja lanttuja, kaikki myynnissä olleet persiljat, hunajaa, kotimaisia päärynöitä ja kokeeksi saskatoonhyytelöä.
Saskatoonmarja on minua kovasti kiinnostanut, mutta nyt vasta pääsin sitä maistamaan. Sanokaa te, jotka marjaa kasvatatte puutarhoissanne, että onko siinä todellakin noin hienostunut kirsikkainen makuvivahde? Seuraavalla kerralla aion ostaa saskatoonsiirappia, koska se varmaankin sopisi hyvin lettujen kanssa syötäväksi kalliin vaahterasiirapin korvikkeeksi.

Ostoksilla oli samaan aikaan mieshenkilö, jonka puheenparsi kuulosti perin tutulta. Syntyperäinen helsinkiläinen kun ei sano "pittää männä laittamaa perunakattila tulelle". Kysyin mieheltä, mistä hän mahtaa olla kotoisin, kun puhe tuntuu kangasniemeläisen korviin niin kovin tutulta.
- "Mikkelistähän minä!" vastasi mies iloisesti.
Ihan kuin olisi tavannut naapurin väkeä Haagan torilla.