Haagan mummon lempipsalmi

Kävin eilen anoppini, eli "Haagan mummon" luona. Lauloimme, kerroimme asioita Taivaan Isälle ja luin muutaman luvun Raamatusta, jonka kannet ja sivut olivat anopin käsissä kuluneet. Mummo pyysi minua lukemaan erään lempipsalmeistaan. Psalmien kirjassa on paljon sykähdyttäviä kuningas Daavidin runoja ja lauluja, mutta tätä psalmia lukiessa liikutuin, kun ajattelin iäkkään anoppini pitkää elämää. Tämä psalmi on niin hyvä, ajankohtainen ja koskettava, että jaan sen teidän kanssanne. Vanha käännös tuntuu jotenkin tutummalta.
Psalmi 16
Herra on hurskaan ainoa turva

Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla
mitään hyvää";
ja pyhille, jotka maassa ovat: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni".
Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan; minä en uhraa
niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.
Herra on minun pelto- ja malja-osani; sinä hoidat minun arpani.
Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.
Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa.
Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.
Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä,
ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.
. . .
Tätä samaa turvaa ja siunausta toivotan sinunkin elämääsi.