Joko alkaa äiti oppia

Kuten arvelinkin, tästä viikosta tuli työntäyteinen. Naapurin tädin hautajaisten jälkeen olen auttanut asunnon tyhjentämisessä. Siihen kun lisätään pari ylimääräistä hammaslääkärissäkäyntiä, niin päiväni ovat olleet täysiä. Kuin tilauksesta kotona on ollut koko viikon vatsansa kanssa kiemurtelevia sairaslomalaisia, niin olen heitä pestannut kotimieheksi, kun olen juossut asioilla pitkin kyliä.
Tuon oudohkon vatsataudin suhteen olen aika epäluuloinen.
Kahteen vuoteen en ole harrastanut tähän aikaan vuodesta satsumoiden, klementiinien sun muiden sitrushedelmien ostamista ja syömistä. Söimme suomalaisia porkkanoita ja marjoja. Kahteen vuoteen emme myöskään sairastaneet oikein minkäänlaisia vatsatauteja.
Nyt kun noita kyseisiä hedelmiä sai tarjouksista alle eurolla kilo, olen niitä jonkun verran ostanut. Ja se, mikä tässä asiassa on nyt sitä epäluuloa, on ne vatsaoireet, mitä täällä on podettu. Itse en ole ainuttakaan klementiiniä syönyt, eikä minuun ole tautikaan iskenyt.
Oli tauti mitä tahansa ja pöpö mistä hyvänsä, niin se ainakin on varmaa, että kotimaisia, puhtaita marjoja syömällä hankkii vastustuskykyä viruksia vastaan. Siihen kun lisätään mustikan todistetut terveysvaikutukset ja nimenomaan vatsan hyvinvointia edistävät ominaisuudet, niin helppo on johtopäätöksiä tehdä.
Uskon, että tässäkin asiassa olen nyt kantapääoppini saanut.

Toivottavasti oppi olisi mennyt perille toisessakin asiassa.
Ostin Saaralle syyskuussa vetoketjulliset nahkasaappaat Citymarketista. Hinta oli muistaakseni 24:n euron luokkaa. Nyt elämme marraskuuta ja toisen saappaan vetoketju rikkoutui, eli saappaat ovat käyttökelvottomat.
Sain kaupasta Keskon lastenkenkien sisäänostajan tiedot ja laitoin hänelle tänään viestiä tapahtuneesta. Muutenkin mainitsin, että "markettikenkien" laatu ja kestävyys on ollut minulle kaikenkaikkiaan pettymys.
Ymmärrän toki, että laatu maksaa. Jatkossa pyrin myös toimimaan sen ymmärryksen mukaan. Tulee halvemmaksi ostaa lapselle kalliit "merkkijalkineet", joilla pärjää talven tai kesän yli, kuin kolmet-neljät kuukausikengät.
Laiskuus on ollut yksi syy siihen, että kerta toisensa jälkeen sorrun halpoihin pikakenkiin. Kauppa on tuossa tien toisella puolella ja varttitunnissa käy sovittamassa ja ostamassa lapselle tarvittavat kengät. Jos haluaa kunnon kengät, jotka myös kestää, täytyy mennä kaupunkiin asti ja siitä tulee helposti tunnin-kahden reissu.
Nyt tuntuu siltä, että nämä kenkäreklamaatiot riittää minun osaltani.

Kun joskus kirjoitin perheemme ruokamenoista, muutama kommentoija suositteli lämpimästi tutustumista Lidlin tuotteisiin ja hintatasoon.
Lähin Lidl on Kampissa ja sinne on metrolla parin minuutin matka. Asiointiani siellä on hieman vähentänyt kertamatkalippujen hinta, jolloin pidempikestoiselle kaupparessulle tulee hintaa 4 euroa. Kun joudun ostettavan tavaramäärän takia käymään ruokakaupassa päivittäin, tuosta matkalipusta tuntui tulevan kynnyskysymys yhdessä matkustuslaiskuuden kanssa.
Nyt kun olen joutunut reissaamaan julkisilla liikennevälineillä lähes päivittäin, olen pitänyt matkakorttini "aina voimassa olevana" eli täkäläisellä termillä: "matkakorttiini on ladattu kautta". Silloin yhden matkan hinta on aina edullisempi, mitä enemmän joutuu matkustamaan.
Tällä viikolla Kampissa käydessäni poikkesin Lidliin ja jouduin taas ottamaan korjauskurssia ostoskäyttäytymiseeni. Herääminen tapahtui ruisjyväleivän kohdalla. Fazerin Real-leipä maksaa vaille kaksi euroa vakiokaupassani. Lidlin 100g suurempi leipäpakkaus lähes vastaavaa leipää maksaa 0,99e. Nykyään meillä kuluu tuota leipää kaksi pakettia päivässä.

Lidlin tuotevalikoimassa on paljon minulle vieraita tuotteita. Nyt otan uuden askeleen siinäkin asiassa ja alan rohkeasti ostaa uusia tuotteita kokeiluun. Kilon jogurttipöntöt ainakin saivat varauksettoman suosion. Huomenna laitan ruokaa pakastetuista naudanlihapuikoista.
Ennakkoluulojen voittaminen näyttää alkavan pienistä asioista.