maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kihlajaispäivän uusinta

Jos olisin tiennyt, että mieheni ilahtuu niin suuresti uudesta kihlasormuksesta, olisinhan toki sen ilon suonut hänelle jo vuosia sitten. Mies joutui luopumaan sormuksestaan joskus kauan sitten, kun se juuttui sormeen painonnousun myötä. Oli varmaan kuukausitolkulla ollut sormessa, ettei välillä ottanut sitä pois ja niin piti pihtien kanssa katkaista kahle.
Kun minäkään en juuri käyttänyt sormuksiani, niin mies tyytyi osaansa. Joku aika sitten oli miehen työkaveri huomauttanut, että "on synti naimisissa olevan miehen kulkea ilman sormusta". Se oli miehen omantunnon saanut kolkuttamaan ja niinpä hän ehdotti minulle yhtenä päivänä kultakauppaan menoa.

Tänään saimme sormuksen kaiverruksineen ja minunkin kihlasormukseeni laitettiin uudet kaiverrukset, kun entiset oli sormuksen suurentamisen yhteydessä hävinneet näkymättömiin.
Luonnollisesti tätä uusittua kihlapäivää ovat värittäneet rakastuneet tunnelmat ja pussailut Citymarketin liukuportaissa ja kassajonossa.

Romantiikkaa ja rutiinia on 25 vuotta tuonut miehen kosintaan ja kihlaamiseen. Alkuperäisenä kihlajaispäivänä, 3.3. 1988, sormukset pujotettiin Simonmäellä Kampissa parkkipaikalla autossa istuen, josta sitten kiirehdittiin Kampin metroasemalle puhelinautomaatille soittamaan kumpaisenkin vanhemmille, mitä olimme hetki sitten tehneet.
Tämänpäiväinen kosinta tapahtui eteisemme ja keittiön liittymäkohdassa (juuri siinä ison roskapöntön kohdalla), kun mies polvistui eteeni avoin sormusrasia kädessään ja sanoi jotakin (mitä kumpikaan meistä ei enää muista!).
Kosinnan ja sormustenvaihdon jälkeen mies lähti viemään kompostiastiaa roskahuoneeseen, minä jatkoin mehunkeittoa ja sen jälkeen menimme Citymarkettiin ostamaan muoviämpäriä ja kantta. Ja siinä kauppakeskuksen liukuportaissa vaihdoimme pitkän ja hartaan suudelman ja sen lyhyemmän ja salaisemman kassajonossa seisoessamme.

Jos matkustatte Helsingin Bussiliikenteen bussissa ja kuljettajanne on eläkeikää lähentelevä, vastarakastuneen oloinen mieshenkilö, joka pitelee vasenta kättään huomiota herättävästi koholla ja kaiken kansan nähtävillä, olette mitä todennäköisemmin mieheni kyydissä.

15 kommenttia:

  1. Luulenpa, että se synti on unohtaa olevansa naimisissa, eikä se, että kulkee ilman sormusta.
    Minä en ole romantikko vaikka nainen olenkin.
    Winnie

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus <3 Meille kävi noin 10 vuotta sitten niin, että samalla viikolla molemmilta piti kultasepän katkaista sormukset...lisäkilot tekivät tehtävänsä;) Molempien sormukset suurennutettiin ja nyt ne on olleet sopivat.

    VastaaPoista
  3. Suloista! Meidän pitäisi kyllä tehdä sama temppu eli suurentaa minun sormuksiani. Mies arveli, ettei hän halua koko sormusta, kun on tottunut vuosikymmenet olemaan ilman.

    VastaaPoista
  4. Ihana!
    Mekin olemme menossa uudelleen kihloihin , 30v hääpäivä koittaa syksyllä ja uusimme sormuksemme silloin. Sormukset on jo ostettu ja odottavat siunaamista ja lähtevät sit "häämatkalle " mukaan, jossa ne sitten laitamme sormiimme. Kummallekin on uudet kihlasormukset ja minulle vielä vihkisormus, on se jotenkin niin romanttista ♡
    Ihania päiviä " nuorikoille" siis telle ♡
    -päivi-

    VastaaPoista
  5. oi,miten romanttista,monen,monen vuoden jälkeenkin <3 Ihana,ihana kirjoitus sai hymyn huulilleni :D
    Minulla on tuo kihla-sormus jostain syystä kadonnut,odottelen sitä päivää,kun haemme uuden sormuksen kulta-liikkeestä.Säilytän molempien sormuksia visusti rasiassa,mutta en ymmärrä,minne oma sormukseni on sieltä voinut kadota :(

    VastaaPoista
  6. Onnea nuorelle parille.

    VastaaPoista
  7. voi ihanuutta teitä ♥, oikein harmittaa etten tänä kesänä pääse Helsingin bussien kyytiin vilkuilemaan kuskien nimettömiä

    VastaaPoista
  8. Ihana tarina, joka sai näin aamusta hymyn huulille.

    Onnea uudelleen kihlautuneille ♥.

    VastaaPoista
  9. mieltä lämmittävää ihanaa luettavaa :) meillä kyllä on meininki kohta puoleen Helsinkiin matkata joten täytyypä tarkkailla bussikuskeja :D

    VastaaPoista
  10. Ihanaa! Siunausta teille loppuelämään ja yhtä rakastuneina olemista...

    VastaaPoista
  11. Täten tunnustan, että blogiasi jo pitkän aikaa seuranneena aina silloin tällöin bussissa mietin, että voisiko tuo olla teidän perheen isä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken lisäksi hänen bongaamisensa on ihan onnenkauppaa, kun joutuu ajamaan lähes joka päivä eri linjaa.
      Nyt tuo kiiltelevä sormus tekee tunnistamisen varsin helpoksi. Ensimmäisen työpäivän jälkeen mies totesi:
      - "Oli upeaa ajella töissä, kun oli sormus sormessa!"

      Poista