lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kissain ja koirain kanssa

Pääsin yllättäen viime yöksi töihin ja nyt pää tuntuu juuri siltä, kuin valvotun yön jälkeen tuntuu. Nukuin kyllä jo ensimmäiset unet.
Kun on työssä vanhusten parissa, pitää hyväksyä myös se, että aika ajoin asukkaita muuttaa pois. Kun asukkaiden keski-ikä on 85 vuoden paremmalla puolella ja joukkoon mahtuu pari satavuotiastakin, tiedätte, mistä muutosta on kysymys. Tuntui työvuoron aikana hiljaisena mielenä kulkea niiden huoneiden ohi, joiden asukas oli kuollut edellisen työvuoroni jälkeen.
Elämä jatkuu vanhainkodissakin: ei ole ongelmaa löytää uusia asukkaita tyhjiksi jääneisiin huoneisiin.

Harvinaista elämää on tuonut meille pieni yorkshirenterrieri, joka pääsi meille muutamaksi tunniksi hoitoon. Kaisahan on tunnetusti perheen koiraihminen, mutta hyvin luontevaa näyttää olevan kaikkien suhtautuminen pieneen tassuttelijaan. Olen puhunut Kaisalle, että olisi varmaan viisasta hankkia koira hänelle jo ennen mummolaan muuttoa, koska ei ole hyväksi koiralle eikä perheelle, jos elämään tulee lyhyen ajan sisällä paljon suuria muutoksia. Maallemuutto ja koiranhankinta samana kesänä voi olla liian jännittävää kelle hyvänsä.

Olenko muuten maininnut, että siinä vanhainkodissa, jossa käyn töissä, on oma lemmikkikissa? Vaikka vanhainkoti sijaitsee ihan kantakaupungin alueella, kissa osaa kulkea kiltisti vain vanhainkodin pihamaalla ja lähiympäristössä. Yöllä seurasin taas valvontakameran kuvista kissan touhuja ja aamulla ensimmäisen hoitajan tullessa töihin tuli kissakin omalle osastolleen odottelemaan aamupalaansa. Kovin aktiivisesti ei kissa näytä ottavan kontaktia talon asukkaisiin, vaan tyytyy selvästikin olemaan talon isäntä ja yksinvaltias, jonka pyynnöstä aukeaa mikä tahansa ovi. Yöllä hiljaisessa talossa töissäollessa saa kuitenkin varautua siihen, että yhtäkkiä joku äänetön tassuttelija mouraisee takanasi. Edellisinä yövuoroinani sain pari kertaa sydänpysähdyksen taakse ilmestyneestä kissasta.

Nyt lusikka kauniisti käteen ja miettimään ruokaa neljälletoista. Pelkkä miettiminen ei auta, ruoka pitää myös saattaa syötävään muotoon.
Eilen ei enää myyty mansikoita laatikoittain, koska myyjät saivat niin pieniä eriä. Uusi sato on kuulema tulossa puolentoista-kahden viikon kuluttua. Mansikansyöntikiintiö tältä kesältä ei ole vielä täynnä. Pakkaseen en ole mansikoita edes laittanut, kun ovat maistuneet heti syöden niin hyviltä.
Muistakaapa syödä kotimaisia marjoja nyt oikein urakalla. Ja marjametsään pääsijät: olette onnekasta ja kadehdittavaa vähemmistöä.

5 kommenttia:

  1. Minulla taitaa mansikkakiintiö olla jo pian täysi. Tilasin mieheltä vaniljajäätelöä, mutta kaupassakävijä toikin suklaajäätelöä. Kulhollinen mansikoita ja suklaajäätelöä meni oikein sujuvasti alas. Paras säilöntämuotohan on tunnetusti tämä syöminen kesällä tuoreeltaan, mutta kyllä meillä sentään viitisen kiloa on pakkaseenkin mennyt.

    Tuo mitä kirjoitat vanhainkodin asukkaiden vaihtuvuudesta on niin totta. Isä, joka tosin ei suurin surminkaan halua pois kotoa, joutuisi odottamaan oman kunnan vanhainkotipaikkaa kuulemma yli vuoden. Se on kyllä liikaa kenelle tahansa huonokuntoiselle vanhukselle. Hyväkuntoiset sinnitelkööt kotona! Äiti odotti terveyskeskuksen kattoa tuijotellen tasan 10 kuukautta ja paikka olisi - muka - vapautunut muutama päivä ennen hän siirtymistään rajan tuolle puolelle.

    VastaaPoista
  2. Tuota vanhusten sijoitushommaa Helsingissä tein laitoshuoltotoimistossa 1970-luvulla... vaikeaa ja turhauttavaakin - ei ollut paikkoja silloinkaan siirtää sairaalasta hoivaan tai Kustaankartanoon...

    VastaaPoista
  3. Millaisia ruokia laitat perheellesi? Välillä tekee tiukkaa keksiä 4-8lle kustannuksiltaan alhaista ja terveellistä ja maistuvaa ruokaa.

    Terv. Äiti tytärten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosin vanhoja suomalaisia kotiruokia, jotka meillä kelpaavat hyvin kaikille: jauhelihakastiketta, makkarakeittoa, makaronilaatikkoa, risottoja, perunamuussia, kalaa keitettynä ja paistettuna (Hyvin harvoin ostan muuta kuin kalapuikkoja tai seitä. Saamme usein tuttavilta järvikaloja.) Ihania tuttavuuksia itämaiseen ruokaan ja sen valmistukseen olemme saaneet pojan tyttöystävältä, joka laittaa meille usein ruokaa. Söisimme useamminkin itämaista ruokaa, mutta täytyy ensin oppia tuntemaan maustesekoitukset ja kastikkeet ja nähdä, miten ruoka valmistetaan, jotta uskaltautuu itse kokeilemaan.
      Lähes mikä tahansa eines kelpaa myös käyttöön, jos saan sen -30% hinnalla.
      Ruuan hinnannousu on saanut aikaan sen, että jatkuvasti ruuan monipuolisuus karsiutuu perheessä. Pääpaino tulee sille, että ruuasta saa vatsan täyteen. Kannatan ruuan alvin alennusta esim. kasvisten osalta. Nykymenolla huomataan uusi kansantautien kasvupiikki, kun lapsiperheiden ruokavalio yksipuolistuu. Syynä ei ole uusavuttomuus.

      Poista