tiistai 16. heinäkuuta 2013

Mustikkahilloa

Tänään posti toi miehelle uuden ajokortin ja minulle uuden henkilökortin. Uudet eu-säädökset vaativat, että linja-auton- ja kuorma-auton kuljettajilla täytyy löytyä vastaisuudessa ajokortista (tai erillisestä ammattipätevyyskortista) merkintä, että ammattipätevyys on voimassa. Se taas tarkoittaa sitä, että täytyy suorittaa tietyt ammatilliset lisäkoulutukset viiden vuoden välein. Ajattelin, että tästä sukeutuu oikein harmien ja vaivojen rypäs, mutta yllättävän jouhevasti ajokortin uusiminen sujui ja uusittu kortti oli perillä alle kahdessa viikossa. Se on selviö, että nämä uudet säädökset tuo kuljettajille lisäkuluja.

Kun mies näki uuden henkilökorttini kuvineen, hän tokaisi, ettei minulla ole pelkoa kortin anastamisesta. Kuva oli minusta totuudenmukainen - jos olisin lapsi, sanoisin siitä kuvasta, että "tuo mummo on pelottavan näköinen".

Mietin, voiko hillonkeitosta sanoa, että "eilen illalla hekumoin keittäessäni hilloja". Tarkistin suomisanakirjasta, mitä tarkalleenottaen "hekumointi" tarkoittaa. Hekumointi on "intohimoisesti, hillittömästi nauttia, nautiskella, herkutella". Eli täsmällinen ilmaisu kyllä eiliseniltaisista tunteista.
Ostin eilen Itäkeskuksesta mustikoita ja kilon lakkoja. Jouduin tyhjentämään yhden pakastimen ja sulattamaan sen, kun huurretta oli kertynyt liikaa. Keitin kaksi maijallista mehua ja ostamistani marjoista tein hillosokerin kanssa hilloa.
Voi kuulkaa sitä aromin tuoksua, mikä lakkahillon keitosta tulee! Ihmettelin kyllä, että muutamasta lapsesta tuoksu oli epämiellyttävä, mutta he eivät lakkoja tykkää syödäkään. Lakkahillo on minulle ja miehelle ehdoton ykkönen. Metsävadelmista tehty hillo on varmaan toisena, mutta ihan liian harvoin tulee keitettyä hilloa mustikoista. Totesimme, että mustikkahillo melkein päihittää mansikkahillon. Minulla on mansikkahillosta lapsuuden aikaisia muistoja, jolloin mansikkahillon olemus oli epämiellyttävä ja söin letutkin mielummin sokerin kuin mansikkahillon kanssa. Jos mansikkahillo keitetään varovasti kiinteistä, hyvälaatuisista marjoista, on se kyllä verratonta.

Hillopurkkeja hiplatessani ja kylmiöön asetellessani muistutin itseäni, että kannattaa jatkossakin pestä talteen kaikki lasipurkit kansineen.
Odotan sopivaa päivää testata mustikkahillo lettujen kanssa. Sen takia odotan, koska lettutaikina tehdään meillä kolmeen litraan maitoa ja letunpaisto on  kestävyyslaji.

10 kommenttia:

  1. Mulla tulee myös jotenkin sellainen ihanan "hamsteri-olo", kun saa syksyllä säilöä ja katsoo sitten niitä purkkeja kaapissa vieri vieressä..eri laatuja ja makuja, suolakurkkua, hilloa jne jne..

    Ikävä vain, että miellä ei kukaan tykkää hillosta. Uskotko, meillä on monena vuonna riittänyt YKSI kaupasta ostettu kilon purkki! Meistä kukaan ei vaan yksinkertaisesti käytä sitä mihinkään. Letutkin menee mielummin sokerilla. Mutta se hamsteri-olo on ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko lukenut Veikko Huovisen "Hamsterit" ? Jos et, suosittelen. Huovinen osaa hyvin kuvailla tuota "hamsterioloa".

      Poista
  2. Samaa hamsterien sukua asuu meilläkin. Hilloja ei kyllä tule käytettyä. Nytkin jääkaapissa on monta purkkia viime tai edellisen vuoden luumuhilloa. Tänä vuonna ei taida puussa kasvaa yhtään luumua, joten kaipa nämäkin tulevat joskus hyötykäyttöön. Mutta mustikoita pitääkin hankkia ensi tilassa pakkaseen. Hauskaa säilöntäkautta!

    VastaaPoista
  3. Niin mikä parempaa kun itsetehty hillo ja kupru pannari.Vadelmahillo se olisi namia mutta niitä ei saa ikinä niin paljon että niistä raskisi keittää hilloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mustikoita ei saa koskaan niin paljoa, että niitä raskisi kuivata. Kuivattu mustikka olisi parasta vatsatautilääkettä varastoitavaksi.

      Poista
  4. Mustikkahillo on hyvää! Tänään keräsin kuutisen litraa mustikkaa, mutta kaikki menivät pakastimeen jogurtin kanssa syötäväksi talven mittaan. Huomenna jos saisi kerättyä hillomustikat.

    Miehen kannattaa kokeilla vähentää ajokorttikuluja verotuksessa, saisi edes osan kustannuksista takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehen työnantaja onneksi on tähän asti maksanut ammattipätevyyskoulutuksen kulut. Aika moni kuljettaja joutuu maksamaan ne itse. Ajokortin uusiminen viiden vuoden välein ei tunnu enää niin paljolta.

      Poista
  5. hassua, puhuttiin miehen kaa tänään just noista ammattipätevyys jutuista (mies pitää niitäkin koulutuksia) ja just linja-auton kuljettajien ammattipätevyys jutuista ja te tulitte heti itselle mieleen ja eikö täällä ollu blogipäivitystä asiasta :) niin ja nyt tekee mieli mustikkahilloa :)

    VastaaPoista
  6. samasta asiasta kirjoitin, vaan en hekumoinut - suurella kiitollisuudella ja hartaana kyllä keittelin

    VastaaPoista
  7. Maukasta!
    Ja kyllä kaikki hyväkantiset lasipurkit kerätään ystäviltäkin - hilloa tulee varmaan tänäkin kesänä. Vielä en ole valmsitanut yhtään hilloa, mutta mustikkamehua on viisi ämpärillistä...
    Mustikoita voisi myös kuivata

    VastaaPoista