maanantai 22. heinäkuuta 2013

Surullinen tapaus

En enää ole kovin vihainen, ainoastaan surullinen ja olo on jotenkin pettynyt.
Olen tänään ollut vihainen, surullinen ja pettynyt siitä, kuinka Helsinki hoitaa vanhuksiaan, kuinka heidän ihmisoikeutensa on otettu pois lupaa kysymättä, kuinka häikäilemättömästi heitä kohdellaan.

Helsingissä ei osoiteta riittävästi varoja perusterveydenhuollon hoitamiseen. Minulla ei ole kokemusta eri vammaisryhmien kohtelusta, mutta vanhusten terveyden- ja sairaanhoitoa lyödään laimin räikeästi.

Jos tämänpäiväinen tapaus olisi harvinainen laatuaan, voisi puhua harmittavasta sattumasta. Nyt kun tiedän, että tätä tapahtuu jatkuvasti, olen vihainen.

Kahdelta iltapäivällä naapurin yksinasuva pappa, ikää 86 vuotta, soittaa minulle ja pyytää tulemaan luokseen vara-avaimella. Sanoi kaatuneensa kotona, eikä päässyt ylös.
Onneksi jo ulko-ovelle kuuluu papan lempeä ääni, muuten olisin pelästynyt hiukan enemmän.
- "Voi kultanuppunen, kun minä olen kaatunut ja en pääse ylös...vähän on tullut vertakin jostain."
Pappa makaa olohuoneen lattialla kirjaimellisesti verilammikossa.
Kun selvitän, mitä on tapahtunut ja kuinka ja mihin pappaa on sattunut, soitan oikopäätä ambulanssin.

Pappaa oli huipannut päästä, oli kaatunut ja todennäköisesti lyönyt päänsä pöydänreunaan. Takaraivolla oli monen sentin mittainen haava. Onneksi hän oli löytänyt lattialle taskusta pudonneen puhelimensa ja pystyi soittamaan minulle.

Koska pappa oli tajuissaan eikä valitellut kipuja, hänen hoitoonpääsyään ei katsottu kiireelliseksi.
Helsingissä asiat hoidetaan niin, että kolmen tunnin ambulanssinodottelu katsotaan kohtuulliseksi ajaksi. Soitin neljästi hätäkeskukseen tuon kolmen tunnin aikana ja minulle sanottiin, ettei "yhtään autoa ole vapaana", että "papan luo tullaan seuraavaksi", "ettei Helsingin pelastuslaitoksella ole tarpeeksi autoja".

Minä ajattelin tänään, että mistä niitä autoja olisi tänään saatu lisää, jos olisi tapahtunut jokin todella suuri onnettomuus, jolloin välittömän hoidon tarpeessa olisi ollut vaikkapa kymmeniä. Entä jos pappa olisi kaatunut ulkona humalapäissään ja maannut samanlaisessa verilammikossa vaikka metroaseman kulmilla, olisiko hän silloinkin saanut odottaa seuraavaa vapautuvaa autoa kolme tuntia? Entä jos joku meidän lapsista olisi kaatunut, lyönyt päänsä ja tarvinnut ambulanssia vastaavanlaisessa tilanteessa (ollut tajuissaan, kivuton, vuoto lakannut), olisiko hänkin odottanut seuraavaa vapautuvaa autoa kolme tuntia?
Emme paikalle tulleen omaisen kanssa käyneet siirtelemään pappaa, koska hänen vammojensa laadusta ei ollut mitään varmuutta. Todellisuudessa niskatuen kanssa turhia veivaamatta ensihoitajatkin häntä käsittelivät.

Tiedän, että puolustelijat vastaavat syytöksiin, että kyseisen potilaan tila ei vaatinut välittömiä toimia.
Mitä siitä. Jos haluamme kunnioittaa iäkkään ihmisen ihmisarvoa, ei hänen kuulu maata lattialla apua odottamassa.
Sanokaa, jos olen väärässä.

Tulipa päivän mittaan mieleeni sellainenkin asia, että jos tällaista tapahtuisi kotikunnassani Kangasniemellä, tapaus puitaisiin seuraavassa kunnanvaltuuston kokouksessa pohjamutia myöten.
Sanon "kotikunnassani", koska tänään minua hävettää olla helsinkiläinen.


17 kommenttia:

  1. Tuo on kauheaa, mutta vieläkin pahempaa on. Monessa hoitolaitoksessa on yöllä vain yksi hoitaja ja jos joku vanhuksista putoaa sängystä tai kaatuu, eikä hoitaja saa häntä yksin ylös, tuo vanhus makaa aamuun asti lattialla. Saa toki tyynyn ja peiton ja kaiken, mitä yksin pystyy hoitaja auttamaan, mutta minusta kamalan nöytryyttävää vanhalle ihmiselle. Ja tämä on ihan hiljaa hyväksytty käytäntö.

    VastaaPoista
  2. ...arvaapa miten suhtaudutaan jossakin hoitopaikassa asuvaan vanhukseen, joka tarvitsisi ambulanssia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. Siitäkin on minulla kokemuksia.
      Onkohan tämä yleistä vain vanhustenhoitolaitoksissa, vai tapahtuuko sitä muuallakin?

      Poista
  3. Laran tarina on myös hirveä, kai siitä kaikki ovat kuulleet. 3-vuotiaalla tytöllä oli aivokalvontulehdus. Hätäkeskuksessa viivyteltiin ja tyttö meinasi kuolla. Lopulta häneltä piti amputoida molemmat jalat ja toinen kä. Linkki uutiseen: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/231827-hatakeskus-loi-isalle-luurin-korvaan-%E2%80%93-traaginen-seuraus-pikkutytolle

    VastaaPoista
  4. No kyllä en haluaisi asua Helsingissä.
    On kyllä häpeällistä että noin kauan saa odottaa ambolanssia.
    Jossain on vika, ja iso sellanen.

    VastaaPoista
  5. Vika on ihan yleinen, ei pelkkä Hki. Samankaltaisia kokemuksia ja mulla Hkiin monta sataa kilometriä. Valitettavasti. :(

    VastaaPoista
  6. Ja tämäkö on muka sivistysvaltio, kaukana siitä, kun ei apua saa tarvitseva.

    VastaaPoista
  7. Nyt pitää kyllä tästä asiasta tehdä julkinen! Pistäpä toimeksi ja soita niin moneen instanssiin, että jotain tapahtuu.
    Jaksathan tehdä sen??

    VastaaPoista
  8. Ja minulla kun asuu Helsingissä pari ystävää, jotka aina kehuvat kuinka Helsingissä on kaikki ja pelkäänkö asua muualla kun apua ei aina saa.
    On semmoista kokemusta lähepiirissä, joskin vuosien takaa, että maalla asuessa tarvitsimme isälle sydänvaivojen takia ambulanssia - päivystävä sairaanhoitaja oli juossut naapurustosta 200 metrin päästä ja oli paikalla ennen ambulanssia. Toisaalta esim synnytyksiä tapahtuu entistä enemmän maantiellä, kun osastoja on suljettu.
    En muista,kuinka vanhasta tilastosta on kyse, mutta OECD-maihin verrattuna Suomen sosiaali- ja terveysmenot ovat keskitasoa, ehkä himpun alle (eli väite, että sote tulee kalliiksi, ei pidä aivan paikkaansa.) Ehkä hyvinvointivaltiota voisi vahvistaa siten, että suunnattaisiin valtion varoja uudelleen ja mietittäisiin prioriteetteja, sitä, mitä kaikkea valtion kuuluu tukea, etenkin kun väestö alkaa ikääntyä.

    Winnie

    VastaaPoista
  9. Valitettavasti vastaava on mahdollista ihan missä tahansa kunnassa Suomessa. Ei Helsinki ole tässä asiassa yhtään sen huonompi tai parempi paikka. Jos Kangasniemellä tällaista ei ole mahdollista tapahtua, niin se on todella harvinaislaatuinen kunta nykypäivänä. Todellakin valitettavasti.

    Sama vanhuksiin kohdistuva välinpitämättömyys ja resurssien riittämättömyys on monen kunnan terveyskeskusten vuodeosastoilla, palvelutaloissa, vanhainkodeissa jne.
    Monet saattavat kuvitella, että kyllä meidän kunnassa hoidetaan hyvin ja hoitajia on riittävästi, mutta sitten kun oma omainen joutuu hoitoon ja häntä usein käy katsomassa ja viettää muutamia tunteja kerrallaan aikaa laitoksessa, niin kylläpä totuus kirkastuu monelle ajan saatossa.
    Jos näkee omaistaan vain hetken silloin tällöin, saattaa kuvitelma hyvästä hoidosta pysyä..
    Tervetuloa hyvinvointivaltio Suomeen :(

    VastaaPoista
  10. kauheeta,ihan hirveetä :( herkistyin ihan kyyneliin,miten meillä kohdellaankaan vanhuksia saatikka nuorempiakin...
    oman lapsen kohdalla kokemus aika surkea myöskin,onneksi ei kuitenkaan suuresta tapaturmasta ollut kyse.13v.sta tytärtä kuljetettiin ambulanssin kyydissä 300-400km sairaalasta toiseen,eikä senttiäkään saanut liikkua(epäiltiin niskavammaa,jota ei onneksi ollut) huh huh...

    VastaaPoista
  11. Sama koettu muutama vuosi sitten kun anoppiani ei otettu todesta että sydämeen koski. Ei tullut ambulanssia ja yö meni oksennellessa ja lopulta syy selvisi että oli annettu väärät verenpainelääkkeet jotka piti vaihtaa. Huonoa oloa ja pahoinvointisuutta sydämen tykytystä kesti viikon eikä päässyt sairaalaan vaan jonottamaan usemman kerran terveyskeskukseen. Näin oli Espoossa.

    VastaaPoista
  12. Hei,
    enenevässä määrin pelottaa tulevaisuus vanhana.
    Tämäkin tapaus osoittaa, ettei yhteiskuntamme tunne mitään kunnioitusta ikäihmisiä kohtaan. :((

    VastaaPoista
  13. Surullista. Kysehän on rahasta. Ei ole ihmissarvoista odottaa apua montaa tuntia. Onneksi hänellä on sinut. Paljonkohan jokaisen helsinkiläisen pitäisi maksaa lisää veroa, jotta eoähohta saataisiin korjattua?
    Marja

    VastaaPoista
  14. Jokaisesta tällaisesta tapauksesta pitäisi kirjoittaa kunnan päättäjille ja ministerille ja tietysti toimittajille. Mitä julkisemmin asiasta puhutaan sitä paremmin asiaan on mahdollisuus tulla korjaus. Toki sen, mitä lehdet julkistaa päättää toimittajat ja lehti, mutta asia on kyllä tärkeämpi kuin moni muu huuhaa juttu... Kolmen tunnin odotus ei vaan ole oikein - onneksi papalle se ei ollut ilmeisesti kohtalokaskaan.

    VastaaPoista
  15. Kaamea tapaus! En oikeasti ymmärrä, miten tuollaista voi olla... Meillä (Berliinissä) 8v lapsi tipahti kiipeilytelineeltä hiekalle, eikä mitään varsinaista vikaa näkynyt, mutta lapsi kieltäytyi nousemasta, koska selkään sattui (liikkui kyllä maassa ollessaan). Ambulanssi tuli paikalle 10-15 minuutissa ja tekivät paikan päällä kaikenlaisia tutkimuksia. Tulos oli, ettei löydy vikaa, mutta viedään varmuuden vuoksi sairaalaan. Ensiavussa tulivat selvät aivotärähdyksen merkit ja magneettikuvasta löytyikin minimaalinen aivoverenvuoto. Samoin selkä tutkittiin ultraamalla ja löytyi ruhje munuaisista. Kumpikaan vamma ei ollut loppujen lopuksi hengenvaarallinen ja molemmat paranivat hyvin, mutta olen edelleen kiitollinen siitä, että vammat tutkittiin ja hoidettiin, eikä vain käsketty menemään kotiin!

    VastaaPoista
  16. Tällaista tämä on. Meillä, jos kertoo vastaavan, ettei kipua eikä jotain vuoda enää, ei anneta tulla ensiapuun. Sairaalan ensiapuun ambulanssilla terveysasemaltakin, niin muuten ei sinnekään pääse...kokemusta on miehen paha astma ei laantunut terveyskeskuksen päivystyksessä, niin sielktä lähettivät ambulanssilla keskusairaalaan, koska muuten sinne ei olsi otettu, jois olisin omalla autolla hänet sinen vienyt.
    Me suuret ikäluokat olemme nyt pian noita väliinputoajia.

    Onneksi pappa selvisi tuosta.

    VastaaPoista