Annetaan puhtausta kotiin

On vaarallista, jos miettii, raskiiko laittaa roskiin 30 vuotta vanhaa, risaa, toilettilaukkua. "Toilettilaukku" ei ole ollenkaan minun sanani, eikä mikään "hygieniapussikaan", itse taisin kutsua aikoinaan sitä ruskearaitaista, vetoketjullista pussia "meikkilaukuksi". Outo nimitys sekin, koska minulla ei ole koskaan ollut meikkejä, jos mukaan ei lasketa epätoivoisten tyttärien lahjoittamia ripsivärin jämiä, joita tyttäret suosittelivat äidin kokeilemaan.
Nostalginen meikkilaukku löytyi äsken siivouskomeron siivouksen yhteydessä. En aio viettää joulua siivouskomerossa, mutta puoli vuotta sitten kaapissa romahtanut hylly purnukoineen alkoi viimeinkin huolestuttaa minua ja tarmokkaana kävin purkamaan kaapin sisältöä.
Vuoden kadoksissa olleet ikkunankahvat löytyivät ylimmän hyllyn perukoilta ja ilokseni löysin myös pulloharjan ja suihkutuspullon, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Kolme pulloa lattiavahaa ilkkui silmilleni, että "mitäs me täällä kaapissa tehdään, missäs pitäis oikeesti olla? Häh?"

Tirtetta katsoi siivoustani ja kysyi:
- Pitääkö joulukuuselle antaa hyvää tilaa ja puhtausta?
Olin sitä mieltä, että pitää, mutta kaappia siivoan sen takia, että kohta pesuainepullot vuotaa imurin päälle.
Tiretta odottaa kovasti, että saamme siirrettyä Kaisan työpöydän pois olohuoneesta joulun ajaksi, jotta työpöydän paikalle saadaan mahtumaan kuusi.
Tänä vuonna ajattelin armahtaa lapsia ja pystyttää kuusen aikaisemmin, koska muovikuuseen kyllästyminen tulee viimeistään uudenvuoden aattona. Sitten sitä ei enää jaksa katsella. Luulen, että aidon kuusen omistajille tulee kyllästyminen ihan muista syistä.
Se, miksi meillä on tässä kodissa aina ollut kylmä muovikuusi, on periaatteellinen ja taloudellinen. Jos mummolan metsä on kuusipuuta pullollaan, en osta kahta kuukautta aikaisemmin kaadettua piikkipensasta sadalla eurolla riesakseni. Kaunis kuusi maksaa Helsingissä helposti sen sata euroa, mikä ei ole paljon, jos ajatellaan, kuinka moni siitä satasesta riipii osuutensa. Mutta minun periaatteeni eivät siedä mitä tahansa rytöä kuusen virkaan. Ja toisekseen: eipä ole yhtenäkään jouluna jäänyt niin paljoa ylimääräisiä rahoja, että niillä olisi joulukuusta ostettu. Eikä se todellakaan edes ole ollut mikään arvostuskysymys. Todellakin arvostan joulukuusta.
Marinat sikseen. Tämän aamun hämyssä ehdimme lasten kanssa haaveilla ensimmäisestä joulusta mummolan takan ympärillä. Kuuset on suurella rakkaudella papan metsästä valittuja: toinen on katoksessa lintulautojen lähellä ja toinen olohuoneessa.