lauantai 31. joulukuuta 2011

"Mummolassa ei sitten ammuta yhtään rakettia"

Tirtetta pelästyi ihan suunniltaan, kun oli illan hämärässä pihalla ja jotkut "tuhmat pojat" poksauttivat "ilman lupaa" raketteja pihassa. Eli kello ei ollut vielä kuutta. Meillä oli onneksi kotona ikkuna auki, kun hirmuinen parku alkoi kuulua pihasta. Tirtettaa ei lohduttanut, vaikka pihassa oli veljiä pelaamassa. Sisko haki itkevän ja vapisevan tytön kotiin ja sylissäni hän selitti, että "ne pojat ei yhtään ajattele, että pihassa on pieni tyttö, joka pelkää".
Nyt, kun kello on jo kuusi, Tirtetta roikkuu keittiön ikkunassa ja huutelee kannustushuutoja isoveljelle, joka poksauttelee poikien "yhteiskeräyksellä" hankkimia paukkuja taivaalle.
Senttiäkään en antanut rakettirahaa pojille, mutta kassillisen tavaraa he neuvokkuudellaan hankkivat.

Tirtetta kokosi rohkeutensa, puki ulkovaatteet päälleen, sai siskolta lasit silmien suojaksi ja kipaisi torille sisarusten luo.

Mies lähti yöksi töihin. Varmaan myös tietää töitä tekevänsä. Jo viime yönä oli ollut laumoittain matkustajia tulossa kyytiin, jotka totesivat matkarahan puuttuessa, että "voidaanks´me nyt mennä". Totesimme tänään, että tuon liputta kyytiin pyrkivien määrän lisääntyminen voi johtua ihan siitä, että on paljon kuljettajia, jotka eivät jaksa joka yö tapella lippujen kanssa ja antavat kinuajien tulla maksamatta kyytiin. Asia on hankala, koska Helsingin bussinkuljettajat ovat velvollisia tarkistamaan, että matkustajalla on asianmukainen lippu. Raitiovaununkuljettajilla ei tätä velvollisuutta ole.
Edelleen odotamme jotakin järkevää ratkaisua ongelmaan, koska yöaikaan kuljettajilta kuluu suhteettomasti aikaa ja hermoja matkalippujen myymisen ja tarkistamisen takia.

Vaikka asiaa ei ole vielä viralliselta taholta vahvistettukaan, niin miehen työpaikalla on tulevan vuoden aikana yt-neuvottelut, jotka koskevat 70:a kuljettajaa. Linjojen kilpailutuksen seurauksena yhtiö hävisi niin monta tarjousta, että pelkät työjärjestelyt ei enää riitä.
Jos kuljettajia napsitaan vanhemmasta ja "kalliimmasta" päästä, on mies armotta joukossa mukana. Suhtaudun asiaan enemmänkin mielenkiinnolla, koska asiamme järjestyvät aina meille parhain päin ja joskus yllättävälläkin tavalla. En rupea asiaa vielä vatvomaan mihinkään suuntaan, vaan nyt keskitytään työn tekoon. Vuoden ensimmäinen vapaapäivä on miehellä toinen tammikuuta ja kuten arvata saattaa, hän on ilmoittautunut komennukseen halukkaaksi ylitöihin. Vuodenvaihde nollaa ylityötuntikertymän ja sitähän tässä on odotettu vyöhön lisää reikiä väkertäen.

Riehakas, punaposkinen, kahdeksanmiehinen joukkue kävi välillä tankkaamassa ja lisäämässä villahousuja jalkaan. Ulkona on muutama pakkasaste ja ilmassa on jo aavistus talven tuloa- eikä suinkaan kevään.

Kunhan ulkona vaeltelevat janoiset uudenvuodenjuhlijat vielä vähän pullojaan tyhjentelevät, käväisen pienen kierroksen torin ympäri ja kuittaan tämän illan patonki- ja limsatarjoilut pullorahoilla.

4 kommenttia:

  1. Noin minäkin yritän ajatella :) Joskus sitä ei pysty tai osaa tehdä oikeita ratkaisuja, ja silloin elämän täytyy vähän tönäistä oikeaan suuntaan. Onhan siinä muutosta kerrakseen (toivottavasti ei liikaa) jos isännältä työt menee, mutta turha kai sitä olisi tässä vaiheessa alkaa päätään seinään juoksemaan, kun ei asialle kerran mitään muuta voi, kuin odottaa. Onneksi teillä on "vaihtoehtoinen" tulevaisuus melkein käden ulottuvilla :) Kyllä sen sitten huomaa, kun aika on oikea. Voimia epävarmoihin aikoihin ja uuteen vuoteen, koko konkkaronkalle ! :)

    VastaaPoista
  2. Kaikesta huolimatta Jumalan johdatus on olemassa - hän ohjaa suunnan, jos sitä pyydämme. Aina se ei ole meidän mielemme mukainen, mutta usein ajan päästä huomaa, että juuri noinhan sen piti mennä, vaikka silloin joskus tuntui tosi pahalta ja hankalalta ja kamalalta.
    Olen tuon ns. kantapään kautta kokenut.

    Hyvän Jumalan johdatuksessa saamme kulkea.

    VastaaPoista
  3. Päivä kerrallaan,kaikki menee niinkuin on tarkoitettu!Jos työt loppuu,teidän kannalta elämä jatkuu sittenkin,vaan toisella suunnalla!
    Muuttoanne odotellessa;)

    VastaaPoista
  4. Löysin blogiisi ihan sattumalta, näyttää kyllä tosi kivalta!! :)

    Tuo työpaikkojen yt:t tuntuvat olevan tällä hetkellä niin monella ihmisellä. Kurjaa sellainen on, mutta ihan varmasti asiat menee aina parhain päin! :) Niin meilläkin meni, vaikka tuntui, että mieheni ei löydä mitään hommia, niin yllättäen löytyi! Kyllä meitä johdatetaan ihan varmasti ja niinkun pappilan mummo kirjoitti, niin aina se ei tunnu itsestä hyvältä sillä hetkellä. Onneksi kuitenkin sen sitten myöhemmin huomaa, että näin meidän elämän kuuluikin mennä.

    Siunattua alkanutta vuotta!!

    VastaaPoista