Talouskoululaislapsen taholta tuli yllättävä ehdotus: pyysi kaveriksi kävelylenkille Jätkäsaareen. Reipas Kaisa lähti mukaan ja varustauduimme vaatteiden puolesta ihan naparetkityyliin.
Aurinko paistoi kirkkaasti, tosin kitsaasti juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolelta. Mutta oli aivan tyyntä ja muutaman asteen pakkanen tuntui oikein hyvältä.
Crusellin siltaa Ruoholahden puolelta lähestyessämme kohtasimme jännittävän näyn - raitiovaunu 8 kulkee tästä päivästä alkaen sillan yli Jätkäsaaren puolelle. Minulle tuli joku takauma varhaislapsuuteen, varmaan jonnekin isän kanssa koetulle lossireissulle asti, kun olin ihan lapsellisen innoissani nähdessäni vihreän raitiovaunun kolistelevan upealla sillalla. Paljon oli väkeä koeajelulla, kun raitiovaunu oli täpötäynnä.
Talouskoululainen ei muistanut ottaa kameraa kävelylle mukaan, mutta napsi puhelimellaan kuvia hyvin slumminoloisesta uudesta kaupunginosastamme. Vaikka aurinko paistoi, oli näkymät pääosin ankeaakin ankeammat.
Poikkesimme Verkkokaupan 24h -kioskiin ja Talouskoululainen osti jonkin "usb-jutun kännykän muistikortille".
Taitaa tarkoittaa jotakin sen suuntaista, että hän voi puhelimestaan siirtää kuvat sen vempaimen avulla tietokoneellensa. Voi maailman mullistus, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa ihan yksinkertaisista asioista!
Seitsemän jälkeen aamulla mies kömpi ehjin nahoin (!) nukkumaan. Huokasin helpotuksen lisäksi kiitollisuudesta, koska ei ole yksi tai kaksi kertaa kansallisina juoppopäivinä ollut vaaratilanteita, jolloin juopunut horjahtaa jalkakäytävältä ohi kulkevan bussin alle. Väkijoukkojen kulkiessa pitkin katuja saa kuljettajat ajaa parasta toivoen ihmisten seassa.
Kahden tunnin kuluttua pitää mennä kaivelemaan korvatulpat miehen korvista ja valmistelemaan häntä uuteen työvuoroon.
Melskan perhe kotiutui turvallisesti Ruotsin-matkalta. Melska soittikin aamulla äitinsä säestyksellä (tai päinvastoin) ja niin ihanat jutut mummolle kuului lauleskelun ohella. Ruotsin mummolassa on eläimiä ja mummolamatka tehdäänkin lentokoneella, niin on meillä Melskan kanssa paljon kuulumisien vaihtamista edessä, kunhan arki koittaa.
Ei näy usvaa "uunnavuonna". Taitaa olla hyvä kesä tulossa, kunhan ensin selvitään talvesta.
Jätkäsaari muuttuu joka kerta kun sen näkee. Nyt ihmettelimme laivaan mennessä siät isoa Verkkokauppaa ja kioskejaan, siis tosiaan on sitten auki 24h.
VastaaPoistaJa se tekniikka, minä olen siitä pihalla kuin lumiukko :D
Mukavaa maanantaita Melskan kera!
VastaaPoistatyttärellesi jo kirjoittelin,että se Jätkäsaari jäi itselläni vähän "syrjään":)Hyviä kuvia oli kännykällään ottanut!;)
VastaaPoistaSlummissa asuu erittäin köyhiä ihmisiä ja rikollisuudessa löytyy. En käsitä, miten tämä näkyy Jätkäsaaressa, varsinkin, kun sinne rakennetaan kalliita asuntoja.
VastaaPoistaMeillä "slummitunnelma" tuli pelkästään alueen ulkoisesta ankeudesta ja värittömyydestä. Kolmenkymmenen vuoden työn jälkeen näkymät Jätkäsaaressa on varmasti toisenlaiset.
VastaaPoistaAika ja alueelle muuttavat ihmiset tapoineen tietysti tekevät alueesta joko houkuttelevan tai lähiön muiden joukossa.
Käypäs katsomassa huutokonttorin näyttelyä alueen rakentamisesta. Veikkaan, että jo vuoden parin kuluttua näkyy valmistuvien asuntojen värikkyys. Vai tarkoitatko ankeudella nykyisiä asuintaloja eli Ruoholahtea? Siellä saattaa olla ankeampaa - ideahan on kuitenkin vesi, kanavat tai veden läheisyys ja satama. Sitä paitsi eiköhän Jätkäsaari lasketa keskustaan kuuluvaksi eikä lähiörakentamiseksi. Asue voi olla jo muutaman kuluttua viihtyisä, jos rakentamattomat alueet maisemoidaan kauniisti. Kalasatama vaikuttaisi olevan paljon ankeampi kuin Jätkäsaari näin alueen rakentamisen alkuvuosina, koska siellä ei liene valmiina juuri mitään palveluja. Vaikka muuten Kalasatama onkin mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen paikka.
VastaaPoistaAnonyymi - vaikka olen asunut 18 vuotta Ruoholahdessa, olen edelleen läpeensä maalainen. Älä siis ihmettele, jos rakennustekniset asiat ovat minulla koiranputken läpi tarkasteltuja. Lisäksi asumisen taso on minulla aika lailla esteettisyyden tasosta kiinni.
VastaaPoistaMummolassa, kotipaikallani, seisoo edelleen yli sata vuotta vanha talo ja 30 vuotta sitten rakennettu "uusi" talo. Asuisin mielummin siinä vetoisassa, talviaikaan hiirien rapinalla höystetyssä vanhassa talossa, jossa ei ole vesijohtoa, viemäriä ja jota lämmitetään puilla.
Tällä hetkellä asun kerrostalossa vain sen takia, että koko perheen elämäntilanne ei anna mahdollisuutta muuhun.
Vaikka tätä kerrostaloa pihoineen ja ylimpien kerrosten terasseineen mainostetaan viihtyisäksi, niin oikeasti tämä kaikki on ankeaa.
Minulle tämä on ankeaa sen takia, että paras paikka asua minun mielestäni on metsän ja peltojen keskellä, eikä järvelle ole pitkä matka.
Asumisen mukavuus on monisäikeinen asia ja se muuttuu ihmisen iän ja elämäntilanteiden myötä.
Ja kyllä sinne Jätkäsaareenkin muuttaa hyvin onnellisia ihmisiä.
Oli hyvä, että kaupunki piti kiinni seudun perinteistä, eikä ruvennut muuttamaan Jätkäsaari-nimeä.