Ruokaa neljälletoista - katsaus suurperheen ruokatalouteen

Tein noin vuosi sitten juttukatsauksen suurperheen ruokatalouteen. Kun juttelee ihmisten kanssa, joita elämä monen lapsen perheessä kiinnostaa tavalla tai toisella, on tavallisin ihmetyksen aihe kaikki ruokahuusholliin liittyvä. Aika usein joudun kauppamatkalla puolituttujen ja tuntemattomien tentattavaksi, kun ostosteni määrä herättää huomiota. Usein mukanani on myös ns. "kuormakameli" - joutilas tai altis vahva ihminen, joka on mukana kasseja kantamassa ja valvomassa, ettei äiti jää liian pitkäksi aikaa kylälle höpisemään.

Kun vuosi sitten selvisin päivän ruokaostoksista keskimäärin vajaalla 30:lla eurolla, tänä talvena tekee tiukkaa nipistää alle viiden kympin. Jos ostan tiukalla itsekurilla sitä, mitä tarvitaan, menee ruokakauppaan päivässä 50-60 euroa. Jos ostoslistalla on vessapaperia ja pesuaineita, ruokaan käytettävä summa luonnollisesti pienenee.

Päivän ruokalista lyödään lukkoon vasta kaupassa. Jos löytyy -30%:n hintalapulla ruokatarpeita, päivän ateria saadaan kolmanneksen edullisemmin. Lihapullapäivä on luonnollisesti silloin, kun onnistun metsästämään vähintään kolme kiloa tarjousjauhelihaa. Kokolihaa, tavallisemmin naudan, ostan pääsääntöisesti vain tarjouksesta. Pala-tai suikalepaistia kun ei kannata meille valmistaa alle kolmen kilon satsia. Kolmesta kilosta saamme yhden aterian, kahdelle aterialle lihojen ruskistaminen on niin suuritöinen ja aikaa vievä homma, etten tee sitä kovin usein.

Jos lisäkkeenä on riisiä, sitä täytyy keittää kilo. Jos aterialla on kokonaisia perunoita, niitä tarvitaan 2,5 kiloa. Spagettia keitän kerrallaan kilon.

Maitoa meillä kuluu nykyään vain 12 litraa vuorokaudessa, kun olen nyt useamman kuukauden tehnyt säännöllisesti kotikaljaa ruokajuomaksi. Kahdesti viikossa teen kotikaljaa 5 litraa kerrallaan.
Piimää kuluu 2 litraa ja kotimehuja laimennettuna 1-2 litraa. Viime viikolla keitin mehua viinimarjoista, marja-aroniasta ja pakasteeseen unohtuneista raparpereista.
Appelsiinituoremehua ostan muutaman kerran vuodessa, kun oikein tekee mieli. Silloin täytyy tehdä rajoitus "lasillinen per nokka". Jotta jokainen saa lasillisen, mehua täytyy kantaa kotiin vähintään 4 litraa.

Koko talven olen tehnyt lähes päivittäin tehosekoittajalla marjapirtelöä. Sen raaka-aineeksi on tullut X-tra mansikkajogurtti (0,99e/litra), rasvaton maito, pakastemarjat ja pellavansiemenrouhe.
Tänään tein pirtelöä lähes kolme litraa ja marjoina oli marja-aronia, punaviinimarja, mustikka ja ripaus makeaa mansikkahilloa. Olemme olleet suhteellisen terveitä ja vatsa on voinut hyvin. Vitamiinit pakastemarjoista saatuina vähentää hedelmien ostoa.

Hedelmät ostan yleensä tarjouksesta. Eilen toin S-marketista päärynöitä (0,89e/kg) nelisen kiloa.
Banaanit maistuvat meillä kaikille. Jos toisin jokaiselle yhden normaalihintaisen banaanin, eli 14 kappaletta, banaanien osuus päivän ruokabudjetista olisi helposti 1/5.
Banaani on tarjoushintainen, jos se maksaa euron verran kilolta.

Tämä talvi toi yllättävän uudistuksen perheen pitkiin perinteisiin. Sain vieroitettua meidät Oivariinin käytöstä leivän päällä. (Ulkolaisille lukijoille tiedoksi, että Oivariini on voin ja kasviöljyn seos, joka maistuu lähes voille, on maukas ja monikäyttöinen, koska soveltuu myös ruuanlaittoon ja leivontaan.)
400g.n rasia Oivariinia maksaa noin 2,70e.
Olemme koko talven voidelleet leipämme S-marketin Rainbow 40% margariinilla. 400g :n rasia maksaa 0,89e. Margariinia kuluu vähintään kaksi rasiaa viikossa, joten viikkosäästö Oivariiniin nähden on 3,62e ja vuosisäästö lähes 190e.
Kyseinen margariini on sen takia hyväksytty ilman suuria mutinoita, koska ei oikeastaan maistu miltään. Toisin sanoen siinä ei ole juuri mitään sivumakua. Rasvaistahan se ei todellakaan ole.
Leivonnassa ja ruuanlaitossa olen jo vuosia käyttänyt voita.

Pidän säkeistä, tukkupakkauksista, myyntieristä, kanistereista, ämpäreistä, tyhjennysmyynneistä, alennetuista eristä. Tulen mielelläni hätiin, jos kauppias haluaa päästä eroon suuresta erästä syömäkelpoista ruokaa. Torstaina tein sopimuksen lounaskahvilan pitäjän kanssa, että ostan häneltä sulkemisaikaan kaikki salaatit ja leivonnaiset, mitkä on jäänyt häneltä myymättä. Yli 400 litraa pakastekapasiteettia tuntuu vasta riittävältä tarjousten hyödyntämiseen ja suurien ruokaerien pakastamiseen. Samoin mummolasta useamman kerran vuodessa saatava kolme kylmälaukullista pakastemarjoja saadaan hyvin sijoitettua.

Ruoka on asia, johon saa uppoamaan rahaa määrättömästi. Kaupassa käynti on vaivatonta, jos voi ostaa, mitä mieli tekee, eikä tarvitse laskea hintoja. Joskus, tosin nykyään harvemmin, teen suuret kaappientäydennysostokset ajattelematta ostosten loppusummaa. Totuus on kuitenkin se, että jos rakennan perheen ruokalistan kuudenkymmenen euron päiväbudjettiin, jolloin päivän ruokien hinnaksi tulee noin 4 euroa henkeä kohti, meillä syödään terveellisemmin. Kun ruoka on "kalliilla rahalla" ostettua ja harkiten valmistettua, ei hävikistäkään tule ongelmaa.