Rivakka alku tammikuulle

Tänään olen ollut hyvin kiitollinen kotiäitiydestäni lähinnä sen takia, että missään välissä en kyllä olisi mihinkään työmaalle ehtinyt.
Aamuun mennessä olin jo päättänyt, että tokaluokkalainen poika täytyy saada lääkärille tämän päivän aikana. Viikonloppuna alkanut viattoman oloinen yskä äityi yön aikana hengenahdistukseksi ja lääkitsin häntä isoveljen lääkkeillä.
Onneksi lääkäriaika järjestyi jo aamupäiväksi ja diagnooseja kertyi antibioottikuuriin ja Ventolineen ihan kylliksi: infektioastmalta kuulosti keuhkot, korva tulehtunut, poskiontelot tukossa ja kuumetta.
Olin hyvin tyytyväinen, ettemme "jääneet seuraamaan tilannetta", mihin aika usein syyllistyn. Tosin tämän lapsen kohdalla infektiotautien aiheuttama niveltulehdus polvessa on niin suuri riski, että flunssat täytyy hoitaa ripeästi ja napakasti.
Kun toin pojan kotiin, lähdin kiikuttamaan saman lapsen reumapolin määräämää näytettä laboratorioon toiseen taloon, koska terveystalollamme ei ole enää laboratoriota. Kotiovea sulkiessani alkaa kuulua Tirtetan kova itku ja kurkkaan takaisin kotiin: tyttö oli iskenyt varpaansa eteisessä metalliseen vaatekoriin ja siinä hän istuu lattialla varpaat verilammikossa. Hysterian paikkahan se on prinsessan sukuisille, eikä minun auttanut muu, kuin riisua ulkovaatteet ja alkaa paikata varvasta. Lohdutellessani potilasta sain oivan tilaisuuden muistuttaa, että juuri tämän takia on kotona juokseminen kielletty. Selvästi tänään on Tirtetan pyrähdykset olleet rauhallisempia.
Aikataulukirjasta katsoin uuden tärpin raitiovaunulle ja valmistin jo miestä töihinlähtöön, koska ehtisin nipinnapin tuomaan hänelle työeväät palatessani.

Laboratoriosta tultuani oltiin vasta puolessa päivässä ja minulla oli tunne, etten kerkiä tänään minnekään. Minulla oli vartti aikaa laittaa miehelle ruoka ja pakata työeväät. Nälkä oli toki jo Tirtetalla ja sairaalla pojallakin.
Kun sain miehen töihin, alkoi sitten koululaisia purkautua kotiin oikein urakalla. Ensimmäisten joukossa oli uuteen opinahjoonsa erittäin tyytyväinen Talouskoululainen. Sitä hetken harmittelimme, että viiden kuukauden opiskelu ei oikeuta opiskelija-alennukseen Helsingin joukkoliikenteessä. Mutta koulu on hyvä ja mielenkiintoinen ja lapsi näyttää siitä pitävän.
Tämä tammikuun alku tarkoittaa sitä, että joka arkiaamu lähtee meiltä 10 koululaista kuuteen eri oppilaitokseen. Ehkä on ihan järkevää keskittyä puuronkeittoon, sukkienetsintään, eväitten laittoon ja kannustamiseen. Ei tarvitse kuin yksi- kaksi ylimääräistä lääkärikeikkaa, niin pyykki-ja tiskikoneet pysähtyy, leivonnaiset jää leipomatta ja mamman lounas-illallinen syödään lennosta. Uskon, että unikin tulee illalla houkuttelematta.
Äiti soitti illalla, oli täyttämässä omaa lääkelaatikkoaan ja varmisti minulta, mikä viikonpäivä on.
Minä kysyin lapsilta, onko tänään maanantai, vai ollanko jo tiistaissa.

Huomenaamulla ei tarvitse muuta, kuin ehtiä Tirtetan kanssa yhdeksäksi Kivelään hammaslääkäriin. Lähtö kotoa 8.16 raitiovaunulla. Siihen mennessä on varmaankin ne 10 muuta jo hoidettu.