Yle Teema-kanavalta tarttui silmiini ohjelma, joka piti katsoa uudelleen Yle Areenassa.
Ohjelma oli 106-vuotiaasta Alice Sommerista. Hän oli Theresienstadin ghetossa pianistina.
Alice oli pienen pojan äiti keskitysleiriaikanaan. Hän kertoo, kuinka raskasta oli kertoa kuusivuotiaalle pojalleen, ettei äidillä ole antaa mitään syötävää.
Äidin rakkaus lapseensa, luonto ja musiikki ovat Alice Sommerille elämän kolme tärkeintä asiaa.
Konserttisalissa, jossa Alice piti sodan aikana yli 100 konserttia, ei ollut lämmitystä. Hän sanoo haastattelussa, että ei se lämmityksen puute tietenkään ollut silloin pahinta. Pianisti ja yleisö konserttisalissa istuivat paksuissa ulkovaatteissaan.
Pidän pianomusiikista. En vain muista koskaan liikuttuneeni pianomusiikkia kuullessani. Kun katselin satavuotiaan sormia pianon koskettimilla ja kuuntelin sitä tunnetta, jolla tämä elämää rakastava nainen soitti, oli pakko itkeä.
Huomasin pidätteleväni hengitystäni naisen soittoa kuunnellessani.
Kun Alicelta kysyttiin, mitä hän on oppinut pitkän elämänsä aikana ja mitä hän pitää tärkeänä, hän vastaa:
"olen kiitollinen ruuasta, siitä että saan olla terve, auringosta, hymystä, kuulemastani ystävällisestä sanasta."
Jos asut Suomessa, kaipaat koskettavaa hetkeä koskettavan musiikin parissa ja haluat kuulla vanhan naisen elämäntarinan, käy katsomassa ohjelma Yle Areenassa.
Wikipediasta löytyy lisätietoja Alice Sommerin elämänvaiheista.
kiitos! Oli kiintoisaa kuunnella niin musiikkkia kuin kertomusta.
VastaaPoistaHarmi tosiaan, että Areena rajoittaa tuon näkemistä ulkomailla. Pidän silmät auki jos tulisi joltain kanavalta meilläkin.
VastaaPoistaMutta onneksi on YouTube ja sieltä löytyi haastatteluja ja musiikkia! Ah! 106 vee ja harjoittelee 3 tuntia päivässä - kas siinä tavoitetta!
Kiitos tästä ja mitä mukavinta viikkoa!
Sen lisäksi, että tuo nainen on elänyt huiman elämän, en ollut koskaan ennen kuullut/nähnyt satavuotiaan soittoa.
VastaaPoistaOlisi upeaa nähdä hänet.