Ei kirjettä

Viime perjantaihin mennessä olisi pitänyt postin tuoda irtisanomiskirje, jos se olisi miehen kohdalle tullut. Kun tänäänkään ei hänelle tullut postia edes laskun vertaa, niin rohkenemme jo varovaisesti luottaa, että miehen työpaikka säilyy.

Yritän saada itseäni vahvasti vakuuttuneeksi siitä, että voisin nyt keskittyä ihan muihin asioihin, kuin silmäilemään työvoimatoimiston sivuja. Helsingin kaupunki etsii kesäksi 250:a perushoitajaa/lähihoitajaa pääasiassa kotihoidon tehtäviin. Kyllä sellainen tieto alkaa sormia kutittaa, kun viime kesänäkin haaksittiin töihin lähes kaikki kynnelle kykenevät ja eläkepäivistäkin jo nauttivat.
Sen lisäksi työvoimatoimiston sivut on täynnään mielenkiintoisia kesätyöpaikkoja.
Lupaan, että pohdin tätä tulevan kesän asiaa tämän ainoan kerran ja sitten jätän teidätkin rauhaan.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä aamu. Melska ei tullut hoitoon, koska oli kipeä ja äitinsä käytti häntä lääkärissä. Viimeiset koululaiset lähti heti yhdeksän jälkeen. Olin aloittanut pyykkikoneen laulattamisen jo puoli kahdeksan seutuun ja konetta saakin tänään täyttää tiuhaan, koska kolme korillista pyykkiä ei hoidu muuten. Tirtetta nukkui melkein kymmeneen ja oli äkeä, kun en ollut herättänyt häntä ja mennyt perhekerhoon. Sanoin, että ei ole hyväksi herättää nukkuvia lapsia. Että lasten ja koirien pitää saada nukkua rauhassa. Vastaukseksi sain tuhahduksen "mistä sä nyt sellastakin olet kuullut..."

Vastailin aamun aikana kahdeksaan tekstiviestiin, sähköpostiviesteihin ja kävin läpi viiden koululaisen Wilma-viestit (Wilma on koulun "viestintäjärjestelmä"). Postin tultua setvin puolen tusinan kirjeen esiintuomat asiat. Miehen tämän viikon työvuorolistan tutkimisen jälkeen kiirehdin kauppaan ja sieltä tultuani tuli lukiolaispoika hyppytunneille kotiin.
Poika sai äitinsä hyvälle mielelle sanomalla "jaksaisitko keittää makaronia?" Samalla kun keitin pojalle makaronia lihapullien lisukkeeksi, tein miehelle ruokaa työevääksi ja paistoin välipalalle valkosipulivoipatonkeja.
Kun olimme kaikki syöneet, pakkasin miehen työeväät. Kello ei ollut vielä kahtakaan, kun hän lähti töihin. Kotiin hän pääsee yöllä kolmen maissa.

Joka joutenolevassa välissä olen yrittänyt saada tiskipöytää tyhjäksi. Kun toisesta päästä saan kattilat pestyä, niitä toisesta päästä tulee tilalle.
Talouskoululainen laittoi viestiä, että hänellä on huomenna koulusta vapaapäivä. Tarvitsee "vain" siivota kotona keittiö ja yksi huone. Laitan varmaankin opettajalle viestiä, että tuollainen etätyöpäivä voisi olla useamminkin.

Suurin osa ruokapöytää on täynnä puhtaanpyykin kasoja. Aamulla aloitettu työ jatkuu vielä leppoisissa tunnelmissa.
Sanon tämän nyt tässä elämäntilanteessa viimeisen kerran: ei ole olemassa sellaista aikaa vuorokaudessa, että ehtisin töihin (kodin ulkopuolelle, palkkatyöhön, työmaalle, tienaamaan). Yritän nyt uskoa sen ja jos vielä asiassa vikuroin, voitte muistuttaa, mitä olen sanonut. Keskityn kannustamaan työikäisiä koululaisia hakemaan innokkaasti kesätyöpaikkaa, mutta minun kuuluu kyllä olla visusti kotona. Mitä ketään hyödyttää ne muutamat ylimääräiset sataset, jotka nihkeästi ehkä saisinkin tienattua, jos samalla tusinan ihmisen elämä on levällään kotona ja kaikilla on kurjaa ja tylsää.
Minulla on kuitenkin tunne, että ehdin kyllä saada nauttia työssäkäymisen ihanuudesta joskus tulevaisuudessa ihan kyllästymiseen asti.