maanantai 23. tammikuuta 2012

Ei kirjettä

Viime perjantaihin mennessä olisi pitänyt postin tuoda irtisanomiskirje, jos se olisi miehen kohdalle tullut. Kun tänäänkään ei hänelle tullut postia edes laskun vertaa, niin rohkenemme jo varovaisesti luottaa, että miehen työpaikka säilyy.

Yritän saada itseäni vahvasti vakuuttuneeksi siitä, että voisin nyt keskittyä ihan muihin asioihin, kuin silmäilemään työvoimatoimiston sivuja. Helsingin kaupunki etsii kesäksi 250:a perushoitajaa/lähihoitajaa pääasiassa kotihoidon tehtäviin. Kyllä sellainen tieto alkaa sormia kutittaa, kun viime kesänäkin haaksittiin töihin lähes kaikki kynnelle kykenevät ja eläkepäivistäkin jo nauttivat.
Sen lisäksi työvoimatoimiston sivut on täynnään mielenkiintoisia kesätyöpaikkoja.
Lupaan, että pohdin tätä tulevan kesän asiaa tämän ainoan kerran ja sitten jätän teidätkin rauhaan.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä aamu. Melska ei tullut hoitoon, koska oli kipeä ja äitinsä käytti häntä lääkärissä. Viimeiset koululaiset lähti heti yhdeksän jälkeen. Olin aloittanut pyykkikoneen laulattamisen jo puoli kahdeksan seutuun ja konetta saakin tänään täyttää tiuhaan, koska kolme korillista pyykkiä ei hoidu muuten. Tirtetta nukkui melkein kymmeneen ja oli äkeä, kun en ollut herättänyt häntä ja mennyt perhekerhoon. Sanoin, että ei ole hyväksi herättää nukkuvia lapsia. Että lasten ja koirien pitää saada nukkua rauhassa. Vastaukseksi sain tuhahduksen "mistä sä nyt sellastakin olet kuullut..."

Vastailin aamun aikana kahdeksaan tekstiviestiin, sähköpostiviesteihin ja kävin läpi viiden koululaisen Wilma-viestit (Wilma on koulun "viestintäjärjestelmä"). Postin tultua setvin puolen tusinan kirjeen esiintuomat asiat. Miehen tämän viikon työvuorolistan tutkimisen jälkeen kiirehdin kauppaan ja sieltä tultuani tuli lukiolaispoika hyppytunneille kotiin.
Poika sai äitinsä hyvälle mielelle sanomalla "jaksaisitko keittää makaronia?" Samalla kun keitin pojalle makaronia lihapullien lisukkeeksi, tein miehelle ruokaa työevääksi ja paistoin välipalalle valkosipulivoipatonkeja.
Kun olimme kaikki syöneet, pakkasin miehen työeväät. Kello ei ollut vielä kahtakaan, kun hän lähti töihin. Kotiin hän pääsee yöllä kolmen maissa.

Joka joutenolevassa välissä olen yrittänyt saada tiskipöytää tyhjäksi. Kun toisesta päästä saan kattilat pestyä, niitä toisesta päästä tulee tilalle.
Talouskoululainen laittoi viestiä, että hänellä on huomenna koulusta vapaapäivä. Tarvitsee "vain" siivota kotona keittiö ja yksi huone. Laitan varmaankin opettajalle viestiä, että tuollainen etätyöpäivä voisi olla useamminkin.

Suurin osa ruokapöytää on täynnä puhtaanpyykin kasoja. Aamulla aloitettu työ jatkuu vielä leppoisissa tunnelmissa.
Sanon tämän nyt tässä elämäntilanteessa viimeisen kerran: ei ole olemassa sellaista aikaa vuorokaudessa, että ehtisin töihin (kodin ulkopuolelle, palkkatyöhön, työmaalle, tienaamaan). Yritän nyt uskoa sen ja jos vielä asiassa vikuroin, voitte muistuttaa, mitä olen sanonut. Keskityn kannustamaan työikäisiä koululaisia hakemaan innokkaasti kesätyöpaikkaa, mutta minun kuuluu kyllä olla visusti kotona. Mitä ketään hyödyttää ne muutamat ylimääräiset sataset, jotka nihkeästi ehkä saisinkin tienattua, jos samalla tusinan ihmisen elämä on levällään kotona ja kaikilla on kurjaa ja tylsää.
Minulla on kuitenkin tunne, että ehdin kyllä saada nauttia työssäkäymisen ihanuudesta joskus tulevaisuudessa ihan kyllästymiseen asti.

15 kommenttia:

  1. Hauska huomata et muut miettii samoja. Mäkin välillä haaveilen muualle töissä olosta, vaikka mielelläni olenkin kotona töissä.
    Munkin mielestä kaikki toimii paremmin kun olen kotona hoitamassa "kaiken". Olen joku vuosi sitten ollut muualla töissä ja oli se sellaista....
    MUTTA samaan aikaan mua ottaa päähän sekä omat ajatukset et nyt tietty sunkin :). Ei niin tosissaan kuitenkaan.
    KOSKA välillä tuntuu et näistä vaan tulee kaikista liian passattuja. ET kyllä ne muutkin ihmiset käy töissä ja koti hoituu siinä ohessa ja lapset (ja mies) oppii itsensä ruokkimaan. Sen olen valmis myöntämään, et teidän pyykkivuoret olisi kyllä aikamoisia, jos päivät kone olisi hiljaa.
    Eli joo, en ole oikeasti vihainen. Omalla kohdalla tunnen välillä huonoa omatuntoa sen vuoksi että jotenkin koen kotona olon elitistisenä oikeutena. Ja mietin olenko laiska tai mukavuudenhaluinen kun en halua tehdä kahta työpäivää kun tää yksikin on aikamoista.
    Mutta ollaan onnellisia kun se on mahdollista. :) Myöhemmin sitten mietin onko pojat pilalle lellittyjä tätä menoa.

    tea

    VastaaPoista
  2. Mulla samoja mietteitä.. toisaalta mulla on jo päivissä niitä hetkiä, että ei oo mitään tekemistä.. eli siis rutkasti aikaa vaikkapa roikkua koneella. Toisaalta mä hoidan meillä kans koko talouden ja jos/kun menen töihin niin todellakaan meillä ei kukaan muu sitten sitä hoida. Pyykit etenkin on aina oleva mun homma ja meilläkin kuitenkin 6 ihmistä talossa on.

    Toisaalta olen miettinyt, että alan olla tällä erää aivan kypsä tähän piikomiseen. Sinun kohdalla uskon tilanteen olevan niin, että perheesi arvostaa tekemisiäsi. Minusta taas tuntuu, että lapset vaan aukoo päätänsä eikä ketään kiinnosta miten paljon täällä teen. Olen jopa saanut kommentteja "ethän säkään mitään tee ja silti saat rahaa (tarkoittaen päivärahojani)". Korville tekis mieli vedellä tuollasen sanojaa.

    Minä mietin myös sitä, miten meidän lapsista (ja myös miehestä) on tullut laiskoja ja saamattomia. Vaatteet putoaa päältä kylppärin lattialle, ja siihen jää. Astiat ja ruoat jää pöytään, tai ainakaan ne ei ikinä selviä tiskikoneen sisälle saakka. Mitään ei tehdä oma-aloitteisesti, aina pitää käskeä ihan tavallisissakin asioissa. Oman huoneen siivoomisesta pitää maksaa (eli saavat kk-rahaa mihin kuuluu tiettyjä tehtäviä, mm se siivous).

    Tällä hetkellä mulla on niin raivari mieliala, että tuntuu ihan hyvältä idealta lähteä kuitenkin ehkä töihin. Viikoksi menen kokeilemaan (vko 10) ja katsoo sitten miltä taas tuntuu. En enää jaksais kantaa huonoa omatuntoa siitä, että en ole kotona lasten kanssa, koska ne ei selvästikään mun läsnäoloani ja niiden eteen tekemääni työtä pidä minkään arvoisena.

    VastaaPoista
  3. Kyllä Sinulla, Sirkku todella puuhaa piisaa päivät pitkät!
    Olen ollut töissä ja kotona lauman kanssa välillä. Kyllä kotona ollessa on täysi työpäivä kuten Sirkun postauksista näkyy. Toki silloin tein enemmän kotosalla kuin silloin, kun olin päivällä töissä. Myös perhetilanteet vaihtuivat: lapset kasvoivat ja vähitellen lähtivät pois kotoa, ja silloin osan vielä ollessa kotosalla aloitin täyspäiväisen työn kodin ulkopuolella. Toki olin opiskellut kotonaoloaikana samalla jonkin verran.
    KUn oli täyspäiväisesti työssä, kyllä jaoin ruoanlaittovuorot ja tiskivuorot ym. muillekin kuten jo jonkinverran aikaisemminkin. Niinpä lapset ennen kotoa lähtöään osasivat siivota, tiskata, laittaa ruokaa, pestä pyykkinsä ja ainakin periaatteessa silittää paitansakin. Eri asia sitten on, miten nuo hommat hoitivat... Hyvää ruokaa jokainen osaa laittaa - yksi on kokkikin.

    VastaaPoista
  4. Aika aikaa kutakin. Parin vuoden päästä teillä on jo ihan eri tilanne ja sitten voit katsoa työpaikkoja. Et varmasti nauttisi siitä, jos kotona olisi täysi kaaos, jota sitten työpäivän jälkeen alkaisit raivaamaan.

    VastaaPoista
  5. Olet parhaalla työpaikalla nyt,nostan hattua.

    VastaaPoista
  6. Koti on paras työ-paikka,oon sitä mieltä!Itelläkään ei tee mieli ees ajatella lähtöä muuhun työhön,kaaos on äkkiä,jos puoliki päivää on pois.

    VastaaPoista
  7. Ole ihan hyvällä omalla tunnolla ilman palkkatyötä. Perheessäsi on nyt sinun työ, ja se on tärkein. Vaikka olemme huomattavasti pienempi porukka on meidänkin perheen paras ratkaisu ollut etten ole kodin ulkopuolella töissä. Helpottaa meidän kaikkien elämää.

    Joten Sirkku, nauti <3

    VastaaPoista
  8. Ethän tosissaan haaveile vielä töihin menosta? Kuule, 13 lapsen äiti tekee ihan tarpeeksi töitä jo kotona! Lapsille ja miehille olet tässä elämänvaiheessa KORVAAMATON. Kyllä Helsingin kaupunki ilman sinua pärjää :)

    VastaaPoista
  9. Onnittelen, että vihdoin tulit siihen ainoaan oikeaan johtopäätökseen! Ei sinun pidä huonoa omaatuntoa kantaa kotona työskentelystäsi, vaan päinvastoin olla iloinen ja nauttia siitä etuoikeudesta, että voit olla kotona lastesi tukena ja perheen arkipäivän pyörittäjänä! Myöhemmin sitten.

    VastaaPoista
  10. Hei Sirkku sinulle on jotain blogissani!

    VastaaPoista
  11. Sä teet varmaan maailman parasta ja arvokkainta työtä tällä hetkellä.Saat hoitaa lapset kotona.

    VastaaPoista
  12. Ei kuule Sirkku, kun luin blogisi jokunen aika sitten läpi, haukoin henkeä ja ihmettelin, miten yksi ihminen mitenkään voi selvitä siitä mielettömästä työmäärästä. Siis ajoittain kyllä juu, mutta päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen ilman lomaa ja hengähdystaukoa. Jos sinulle nyt lasten kasvamisen myötä joku lyhyt hengähdystauko tarjoutuu, nauti siitä täysin siemauksin! Sinä jos kuka olet sen ansainnut!

    tv Leena

    VastaaPoista
  13. Hei.
    Olen lueskellut mielenkiintoista blogiasi. Olen eri mieltä työhönmenosta kuin useimmat muut vastaajat. Teillä on jo niin isoja lapsia, että he varmasti ainakin kesällä voivat tehdä suurimman osan kotitöistä. Ainakaan n 15 v eivät helposti saa kesätöitä, mutta voivat kotona tehdä hommia. Harvoinhan sitä koululaisille kaikki tehdään kotona valmiiksi.
    Ehkä tässä ajattelen sitä, mikä kuitenkin on suurimmakai osaksi todellisuutta. Eli Wilmat, hammaslääkärit, vanhempainvartit, harrastukset, synttärijuhlat, läksyt, kokeet , pyykit , siivoukset, ym ym tehdään kuitenkin useimmissa kodeissa työpäivien lisäksi työaikoja sovitellen. Eli kyllä ajttelisin, että ainakin kesätyö mahtuisi aikatauluusi. Kun lapsetkin on jo niin isoja.

    terv. neljän äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ihan rehellisiä ja realistisia ollaan, on vielä tämänikäisten lasten ollessa kyseessä töihinmenoni hyvin uhkarohkea ajatus. Todellisuudessa voisi jopa jokin taho puuttua tilanteeseen, jos täysi-ikäiset lapset ja vanhemmat olisivat työssä ja vanhimman kotiin jäävän lapsen, joka olisi tässä tapauksessa 15-vuotias, vastuulle jäisi 7 nuorempaa sisarusta. Eipä silti, että sitä vastuuta edes antaisin, mutta ajatus jo paperilla saa pudistelemaan päätä.
      Lisäksi on myös sellainen käytännön asia, että hoitoalalla työvuorot menee usein niin, että iltavuoron jälkeen tullaan aikaiseen aamuun. Pelkkä tämän perheen ruuanlaitto on ihan jotain muuta, kuin teinien työtä. Kyllä pienet kokkaukset sujuu vaikka kymmenvuotiaalta, mutta ei enää koko perheen ruuan laitto.
      Suuri osa tienesteistäni katoaisi nopean ja kalliin ruuan mukana.

      Asioilla on monta puolta, niin tässäkin. Nyt kuitenkin yritän ajatella asian niin, että koko perheen arki sujuisi ja ne jotka käyvät työssä, voisivat keskittyä siihen ilman huolia kotijoukkojen selviämisestä.
      Aivan varmasti on minullakin ennen pitkää edessä leipätyöhön meno, oli se työ sitten mitä hyvänsä.

      Poista
    2. Tuli mieleeni vielä sellainen ajatus, että sinun ammattisi on sellaisella alalla, jolla on huutava työvoimapula. Sinun ei tarvitse miettiä, saatko enää koskaan oman alasi töitä, jos olet vielä pidempään kotona. Tämä on ollut minulle omissa vastaavissa mietteissäni keskeinen kysymys, koska minun koulutukseni on teknisellä puolella, ja tiedot ja taidot vanhenevat, mitä pidempään on kotona.

      tv Leena

      Poista