Sulattelua

Kun kahdesta blogista luin muistutuksen, että olisi sopiva hetki pakastimien sulattamiselle, piti tänään jo aamuhämärissä kantaa pakasteet parvekkeelle. Nyt saa vahtia, ettei ahtaassa keittiössä lapset runtele avoimia ovia. En rupea kuumavesikattiloita virittelemään sulattajiksi, vaan saavat sulaa omia aikojaan. Hyvin tarkenevat pakasteet parvekkeella - näyttää olevan 16 astetta pakkasella.
Mitään yllätyksiä ei pakastimista löytynyt. Siellä oli kaikkea sitä, mitä olin luullutkin olevan. Tosin ehdin luvata miehelle kantarellimunakasta tänään, mutta sitten huomasin, että sienet oli pakastettu vuonna -08 ja tulin toisiin ajatuksiin. Sen verran epämääräisen kuivakalta sienet näyttivät, että mielummin teen niin harvinaisen herkun tuoreemmasta tavarasta.

Talvelle tyypillisessä flunssataudissa on nyt kolme pientä poikaa. Kurkku on kamalan kipeä, päätä ja lihaksia särkee, yskittää ja palelee. Yhden pojan kanssa olin sunnuntaiaamuna päivystyksessäkin, kun korvaa oli särkenyt koko yön. Hukkareissu ei ollut, reseptejä piti kiikuttaa päivystävään apteekkiin. Apteekissa saa juosta näköjään joka päivä muutenkin.
Jos vertaan vastaavan taudin hoitokeinoihin 20 vuotta sitten, on nykyiset lääkkeet paljon täsmällisempiä ja tehokkaampia. Tai sitten osaan vain paremmin pyytää tehokkaampia lääkkeitä jo kotivarastoon.

Miehellä on kaksi vapaapäivää. Kelien puolesta voisi jo ylityöt tärpätäkin hänellä, koska alkuvuosi on mennyt ihan toivossa eläessä.

Lupaava veden lirinä kuuluu kolmesta pakastimesta. Yksi toipilas poika on jo innolla auttamassa. Melskan auttamishaluja pitää vähän toppuutella.