torstai 12. tammikuuta 2012

Ystävä vuosien takaa

Sain illalla puhelun iäkkäältä tädiltä, jota olen tavannut viimeksi noin viisivuotiaana. Tuntuu, kuin päätä pyörryttäisi.
Olen vuosien varrella tuota tätiä monesti ajatellut, mutta en uskonut hänen enää edes elävän.
Hän elelee kotonaan vielä varsin hyväkuntoisena ja ikää on reilusti yli kahdeksankymmenen. Puhelinnumeroni hän oli saanut yhteisen tuttumme kautta, joka oli pyytänyt sitä äidiltäni.

Tuo täti on jäänyt pienen tytön mieleen yhdestä painavasta syystä. Sen syyn kerroin tädillekin, koska hän ihmetteli, kuinka voin muistaa hänet yli 40:n vuoden takaa. Tuo sydämellinen täti rakasti kaikkia lapsia Jeesuksen rakkaudella. Rakkaus helli lapsen korvia tädin puhuessa, tädin silmistä saattoi aina lukea välittämistä, kuuntelemiseen keskittymistä.
Tietääkseni tuolla tädillä ei ole ollut omia lapsia, mutta hänen vanhemmillaan oli 15 lasta. Hän oli perheen kolmastoista.

Lapsuudessani jokaiseen kesään kuului parin eri seurakunnan järjestämät telttakokoukset kotimme pihapiirissä. Valkoinen teltta täyttyi kesäiltaisin ihmisistä, joita tuli paikalle naapurikylistäkin. Tuo täti oli monissa telttakokouksissa puhujana ja minä rimppakinttuinen hameniekka sain hoitaa suntion virkaa. Kunniatehtäväni oli ennen tilaisuuden alkua jakaa teltan penkeille laulukirjat. Jaoin ne tarkasti tasaisin välein,  neljä kirjaa penkkiä kohden. Tilaisuuden lopussa minulla oli yksinoikeus kerätä kirjat pinoon puhujan penkille. Muistan kerran mulkaisseeni kiukkuisesti erästä hyväntahtoista naapurin setää, joka ehti kerätä kirjat kahdelta penkiltä ennen minua.

Täti muisti asioita, jotka olivat jo minulta unohtuneet. Kerran näytin tädille leikkimökkiäni ja siellä mökin hetekalla istuessamme olin sanonut, että "nyt meidän täytyy siunata tämä leikkimökki".
Yhteisellä mustikkareissulla kotimetsässä olin näyttänyt laajaa rahkasammalpeittoa pienellä aukealla ja sanonut tädille:
-"Katso miten kauniin maton on Taivaan Isä antanut meille!"
Muistan vieläkin, missä kohtaa metsässä tuo sammalpaikka oli. Joskus täytyy käydä tarkistamassa, onko se siellä edelleen.
Täti sanoi, että hän koki minuun, pieneen viisivuotiaaseen, "sydämen yhteyttä".
Jos tuo täti ei asuisi niin kaukana, haluaisin vuorostani olla antamassa hänelle. Iäkkäät ihmiset kun saattavat tarvita monenlaista apua.

2 kommenttia:

  1. Voi, miten hienoa!
    Toivottavasti tädillä on lähellään yhtä sydämellisiä ja auttavaisia ihmisiä kuin sinä.
    Muuten. On olemassa jotain yhteenliittymiä, joiden kautta voi vaihtaa palveluita jopa eri paikkakunnilla asuvien kesken. Eikä palveluksen tarvitse olla samalta, jolle itse tekee palveluksen. Verotusasioista on kyllä ollut keskustelua, en tiedä onko asia selvinnyt.

    VastaaPoista
  2. Tirtetan ikäisenä!
    Onpa ollut ihana yhteydenotto.
    Toivotaan, että tädillä on apua tai jos joku, joka asuu samalla paikkakunnalla voisi olla avuksi/ seuraksi, jos ei vielä ole. Jospa blogisi lukijoista joku asuisi samalla paikkakunnalla ja voisi olla tuo enkeli...

    VastaaPoista