Lauma lapsia lähti luistelukentille. "Kentille" sen tähden, että osa meni Kansainvälisen koulun kentälle ja pelaavat pojat "punaselle kentälle". Tyyni, kolmiasteinen pakkaskeli alkoi houkutella minuakin ja sain vielä houkuteltua yhden lapsen mukaani kentänlaidalle.
Eteisen kenkähyllyjen äärellä muistui mieleeni äidin syksyllä meille laittamat isän talvikengät. Isoille pojille ne olivat liian pienet ja pienille liian suuret. Mustat, nauhoitettavat nahkakengät olivat kuitenkin niin mukavannäköiset, että jätin ne eteisen kaappiin odottamaan sopivia jalkoja. Sopivat jalat olivat kuitenkin lähempänä kuin olin arvannutkaan. Isän kengät tuntuivat jalassani paremmalta kuin omat kenkäni. Kengät on niin täydellisen sopivat vielä ohuen villasukankin kanssa; eivät paina tai purista, eivätkä ole liukkaat. Omien talvikenkieni kanssa olen saanut hiihdellä, että pysyn pystyssä.
Kävin vielä näyttämässä kenkiä lapsille ja kaikki olivat yhtä mieltä, että ne näyttävät oikeastaan aika hyviltä jalassani. Ei ne nyt toki mitkään kirkkomekkokengät olekaan, mutta ulkoilukenkinä parhaat, mitä minulla on koskaan olleet.
Matkalla jäälle soitin äidille, koska pakko oli kehua, että vähänkö on "päheetä", että minulla on oman isin kengät jalassa.
Minulle tuli riemukkaan onnellinen olo: kävelen kirjaimellisesti isäni askelissa. Näin mielessäni, kuinka isäni hymyilisi, jos näkisi minun kulkevan kengissään.
"kuulostaa" mukavalle! Liuta lapsia on selvinnyt pihalle! onko jotenkin toiveajattelua näin empatioita ja sympatioita lähettävältä vakkarilukijalta, että kulkutaudit olis jotenkin lieventäneet otetta perheessänne vai kuuluuko edelleen päivä- ja yörutiineihisi lääkitseminen ja oksennusjälkien korjailu...?
VastaaPoistat. se savolainen ;)
Jostain syystä se palkäämäni tautikierre "kuivui kokoon", eli jäi pikkulasten taudiksi. Tirtetta tosin poti kaksi kuumeen kiekausta, mutta on jo luistelukunnossa.
VastaaPoistaJa se ison tytön "vatsatauti" olikin kuoroharjoitusten jälkeen syöty kebab... uutiset oli jäänyt häneltä lukematta, muuten olisi kiertänyt sen sortin ravintolat kaukaa.
Kiva kuulla taas Sinusta, savolainen.
Siulla on isän kengät, miulla äidin takki! Äitini kuoli kolme vuotta sitten ja veljeni kanssa kun selviteltiin tavaroita niin vintin orrelta löytyi äidin villakankainen takki suoraan 70-luvulta! Se oli äidin "kaupunki-takki", se laitettiin aina päälle kun maalta lähdettiin lähikaupunkiin asioille. Olin laittamassa sitä kirpparipussiin mutta hetken mielijohteesta laitoinkin sen päälleni...ja se istui kuin valettu! Aito vintage-takkini on kerännyt kovasti kehuja sen jälkeen!
VastaaPoistaJa sinullakin, Kaisu, äiti kulkee takin mukana.
PoistaVarmaan ryhtisikin on ihan toinen, kun kuljet se takki päälläsi.
Minun jalat tuntui lämpimiltä isän kengissä ja askel oli kevyt.
Minullakin on äitini takki!
VastaaPoistaJa pojan saappaat!kun nokialaiset jäivät hänelle pieniksi 25 vuotta sitten, niin minä perin ne ja samoin pojan villapaidankin...
Näin ne kulkevat...
Kiva, kun sinäkin pääsit ulos!
Ihana postaus :)
VastaaPoistaEikös olekin mukava tunne :)
VastaaPoistaMiulla on äidin takkeja pari ja muutamat farkut. Aina, kun ne laittaa päälle, tuntuu, että äiti kulkee mukana, lähempänä kuin muulloin :)
Tulipa mukava olo isäsi kengistä. Itse ajattelen, että siellä hän hymyilee ja katselee kun Sirkku hurraa kentän laidalla kengissään. Mitä mukavinta maanantaita!
VastaaPoistaIhana ajatus kulkea isän kengissä.
VastaaPoistaMinulla on vielä äitini kutomat villasukat ja tossut yli 20 vuoden takaa. En raski niitä enää jaloissa pitää etteivät kulu, vaikka äitini kehräämää villalankaakin olisi parsinlangaksi.