Tirtetta lukeutuu niihin harvinaisiin ihmisiin, jotka eivät aamulla herätessään ole ärtyisiä, kiukkuisia tai umpimielisiä. Kokemukseni mukaan harvalla meistä sosiaalisuus ja elämänmyönteisyys napsahtaa päälle samalla hetkellä, kun herätysväline ilmoittaa uuden päivän alkaneeksi.
Itselläni lähes normaaliin aamukäytökseen vaaditaan nautinnollisesti hörpityt kaksi kahvimukillista. Sen takia on viisasta herätä hetkeä ennen muita, varsinkin lapsia, jottei muiden aamu mene pilalle kahvittomuuden kauhistamasta äidistä.
Mutta kun Tiretetta herää, on kuin lämmin aurinko nousisi ja alkaisi paistaa. Jalat liikkuvat kuin keijukaisella heti sängystä lattialle päästyä ja katse on kirkas ja osuu suoraan toista silmiin.
Aaamuäreät välttelevät silmiin katsomista ja puheilmaisukin muistuttaa ärähtelyä ja murahtelua. Tirtetan puhe on kuin kuuntelisi solisevaa puroa.
Eilisen aamun varhainen herätys kesken unien ja rankka ohjelma olivat varmaan uuvuttaneet Tirtetan, koska tämän aamun herääminen oli poikkeuksellinen. Hän ensimmäiseksi meni nappaamaan Melskalta pikkutalon kesken rauhallisen leikin. Kun hain talon Tirtetalta, joka oli vienyt sen vessaan, Tirtetta tietysti aloitti suuren parun.
Yleensä tytöt leikkivät sovinnossa, mitä nyt papasta joskus kinataan, onko hän "mun isi" vai "mun pappa".
Tirtetta jäi vessaan huutamaan, kun sanoin, ettet voi noin vain ottaa taloa Melskalta, vaan sinä odotat vuoroa ja syöt sillä aikaa aamupalan.
Epätirtettamainen vastaus oli, että "aamupala on pahaa, en syö mitään ja talo on mun".
Melska ei ollut kohtauksesta millänsäkään, odotti vain rauhassa, että mummo tuo talon takaisin. Hän jatkoi sitten leikkiään, totesi vain kysyvästi "Taala itkee?"
Tirtetan oikkuiluihin ei kauhesti kannata kiinnittää huomiota, koska hän sitten vain saa huomiosta lisäpontta uusille vaatimusehdotuksille ja harmitus vain kasvaa. Viisivuotias kun ei ymmärrä sitäkään, että olo kohentuisi kaikin puolin, jos söisi ripeästi herättyään. Tyhjä aamuvatsa tekee maailmasta äkkiä kurjan paikan.
Viisivuotiaan logiikalla hyvä lääke tylsyyteen olisi myös "ostaminen".
"Sun pitää ostaa mulle jotain, kun mulla on niin tylsää".
Tänään hoidamme Tirtetan tylsyyttä leipomalla jotakin ja menemällä vesisateesta huolimatta ulos.
Tylsä tai kiva elämä saattaakin olla aika pienestä kiinni.
Uusi blogin lukija ilmoittautuu, olen Sirkku nauttinut teksteistä eilisestä lähtien, siis siitä päivästä kun blogisi löysin! Olet niin elämän iloinen ja -myönteinen. Minä aikoinaan haaveilin mieheni kanssa suuresta perheestä, meille tosin suuri lapsiluku tarkoitti puolta teidän perheestä, eli 7:ää muksua. Nyt on muksuja kolme ja sydän haikailee takaisin työelämään, en enää kestänyt sitä jatkuvaa toisten ehdoilla elämistä. Siksi olen blogiteksteissäsi nauttinut siitä, että olet toteuttanut oman haaveeni tuplasti ja teet siitä vieläpä jatkuvaa arkista juhlaa! Hyvä on teidän perheessä lasten olla ja kasvaa.
VastaaPoistaIloista päivää sinulle ja koko köörillesi
tv. Leena
Leena, kaalimakkarapannu tuntuu juhlaruualta, kun ruuan jäähtymistä odotellessani tulin lukemaan kommenttisi.
VastaaPoistaMene vain töihin ja nauti työstäsi, lapsistasi ja miehestäsi. Jos elämä kääntyy uusille asioille, sinulle ei ole korkea kynnys alkaa uudestaan kasaamaan vauvanvaatteita käyttöön.
Kyllä yhden palkalla eläminen alkaa tänä päivänä olla perheessä kuin perheessä "mission impossible".
Kaikilla on joskus tylsiä aamuja...joskus väärällä jalalla...
VastaaPoistaSinä saat kahvilla, minä teellä itseni käyntiin.
Ihanaa: leipomispäivä. Kaikki lapset aina ovat tykänneet leipomisesta ja varsinkin tuoreesta sämpylästä, leivästä, pullasta, mitä milloinkin on ollut tulossa.
Koululaisena lauantaina koulusta palatessa tuoksui tuore hiivaleipä ja mikä ilo oli, kun lämpimän leivänkantin päälle sai voita ja se suli siihen - ah mikä makunautinto.
Leivälle tuoksuvaa päivää!
Ei aina voi olla hyvällä tuulella täytyy joskus tuulettaa....
VastaaPoistaMoi! Tää on mainos, kiitos ja anteeksi! Mutten löytänyt yhteystietojasi.
VastaaPoistaMinä ja kaverini Johanna olemme kutsuneet Suomeen lasten, nuorten ja vanhempien mindfulness-asiantuntija Chris Willardin ja toivotamme kaikki opet, isit, äidit, kummit, lastenterapeutit ja lastentarhanopet paikalle!
nettisivuilta infot: www.valpastyynimieli.com
Pauliina Seppälä, toimittaja, äiti, tutkija, yhteiskunnallinen toimija
Kiitos! Tutustumme asiaan.
VastaaPoista