Stollenkakun aika

Tirtetta pääsi ihan kutsuttuna vieraana isin mukaan päiväpiirin joulujuhlaan. Päiväpiirihän kokoontuu seurakunnassamme keskiviikkoisin puolilta päivin ja viisivuotias on hyvin siellä viihtynyt, koska on arvatenkin korkokenkineen ja pinkkeine mekkoineen saanut hyväätekevää huomiota.
Tämänpäiväisen mekon valinta oli pitkällinen prosessi, jossa isillä nousi hiki päähän ja homman päätteeksi hänen oli mentävä huilaamaan. Koska mekon täytyi olla pinkki ja kimalteinen, sen alle tarvittiin lämmikkeeksi pitkähihainen puuvillapusero. Puseronkin valinta oli työn takana, koska suurin osa isin ehdottamista paidoista oli yökäyttöön tarkoitettuja ja se paita, jota isi piti parhaana vaihtoehtona, täytyi "säästää perjantaiksi".
Isi jo totesikin, että prinsessalla täytyisi olla oma hovipalvelija, koska kuningas väsyy oikeiden vaatteiden etsimisessä.
Tirtettakin tietää, että isi on perheen kuningas ja pomo.

Melska ja Tirtetta kuuluivat kinaavan aamulla, että "tää on mun pappa".
Kolmasluokkalainen, jonka kanssa kävin hammaslääkärissä, kutsui minua luontevasti "mummoksi" vuoroamme odotellessa. Joskus joudun selittelemään vieraille todellisia sukulaisuussuhteitamme.
Kivelän sairaalan kahviossa pullantuoksuiset houkutukset välttäneinä huomasimme Topeliuksenkadun saksalaisessa pullakaupassa pienen kyltin Stollenkakuista.
Markettien stollenit sisältävät poikkeuksetta sorbitolia kosteudensäilyttäjänä ja se kyllä pilaa kakun totaalisesti.
Koska pikkukaupan kakusta ei sorbitolia löytynyt, toin miehelle yllätystuliaisen.
Suomalainen hedelmäkakku eri versioineen on hyvä kahvikakku, mutta jos haluaa vajota kahvihetkenään syvään nautinnon tilaan, tarvitaan ohuenohut viipale stollenia.

Stollenkakku on nostalginen nyt myös sen takia, että sairaalassa oleva iäkäs ystäväni piti tapanaan tarjota minulle "joulunaloituskahvit" Stollenkakun kanssa. Taidankin seuraavan kerran sairaalassa poiketessani laittaa mukaan kakkuviipaleen hänen kahvihetkeään ilahduttamaan.