keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Stollenkakun aika

Tirtetta pääsi ihan kutsuttuna vieraana isin mukaan päiväpiirin joulujuhlaan. Päiväpiirihän kokoontuu seurakunnassamme keskiviikkoisin puolilta päivin ja viisivuotias on hyvin siellä viihtynyt, koska on arvatenkin korkokenkineen ja pinkkeine mekkoineen saanut hyväätekevää huomiota.
Tämänpäiväisen mekon valinta oli pitkällinen prosessi, jossa isillä nousi hiki päähän ja homman päätteeksi hänen oli mentävä huilaamaan. Koska mekon täytyi olla pinkki ja kimalteinen, sen alle tarvittiin lämmikkeeksi pitkähihainen puuvillapusero. Puseronkin valinta oli työn takana, koska suurin osa isin ehdottamista paidoista oli yökäyttöön tarkoitettuja ja se paita, jota isi piti parhaana vaihtoehtona, täytyi "säästää perjantaiksi".
Isi jo totesikin, että prinsessalla täytyisi olla oma hovipalvelija, koska kuningas väsyy oikeiden vaatteiden etsimisessä.
Tirtettakin tietää, että isi on perheen kuningas ja pomo.

Melska ja Tirtetta kuuluivat kinaavan aamulla, että "tää on mun pappa".
Kolmasluokkalainen, jonka kanssa kävin hammaslääkärissä, kutsui minua luontevasti "mummoksi" vuoroamme odotellessa. Joskus joudun selittelemään vieraille todellisia sukulaisuussuhteitamme.
Kivelän sairaalan kahviossa pullantuoksuiset houkutukset välttäneinä huomasimme Topeliuksenkadun saksalaisessa pullakaupassa pienen kyltin Stollenkakuista.
Markettien stollenit sisältävät poikkeuksetta sorbitolia kosteudensäilyttäjänä ja se kyllä pilaa kakun totaalisesti.
Koska pikkukaupan kakusta ei sorbitolia löytynyt, toin miehelle yllätystuliaisen.
Suomalainen hedelmäkakku eri versioineen on hyvä kahvikakku, mutta jos haluaa vajota kahvihetkenään syvään nautinnon tilaan, tarvitaan ohuenohut viipale stollenia.

Stollenkakku on nostalginen nyt myös sen takia, että sairaalassa oleva iäkäs ystäväni piti tapanaan tarjota minulle "joulunaloituskahvit" Stollenkakun kanssa. Taidankin seuraavan kerran sairaalassa poiketessani laittaa mukaan kakkuviipaleen hänen kahvihetkeään ilahduttamaan.

5 kommenttia:

  1. Oi noita prinsessoja! Parivuotiaan prinsessan kanssa on monet pienet keskustelut käyty vaatteista ja miltei aina olen antanut periksi, jos on löytynyt kuitenkin suht sopiva - onneksi usein tuo on vain valintaa kestovaipan kuosista ja bodysta ja mekosta bodyn päälle.
    Joko kohta Melskakin prinsessoi?
    Stollen - kiva, kun muistat ystävää sairaalassa!

    VastaaPoista
  2. Tällä hetkellä vielä näyttää siltä, että Melskaa kiehtoo vähän vauhdikkaammat ja jännittävämmät jutut.
    Enojen kanssa hän tykkää pelata sählyä ja isänsä kanssa kotona tekee "pajaa" (majaa).

    VastaaPoista
  3. Mulla on aukko sivistyksessä kun en tiedä mikä on stollen-kakku :D Todennäköisesti jotain hyvää joka on vain vyötärön turmioksi, lohduttautuu tämä tietämätön.

    VastaaPoista
  4. Valion sivuilta:

    Joulupitkon nimi on stollen
    Stollen on perinteinen saksalainen joulupitko. Alunperin sen piti painaa kaksi kiloa ollakseen aito. Nykyään stollen on stollen pienemmässäkin muodossa.

    Stollenin muoto on uskonnollista perua ja se symboloi kapaloitua Jeesus-lasta. Stollenin päällä oleva valkoinen sokeri tarkoittaa puolestaan viattomuutta.

    VastaaPoista
  5. Anitta, tuo taustatieto Stollenista oli minullekin uutta! Aika mielenkiintoinen historia kakulla, koska se todellakin muistuttaa kapaloitua lasta ja kakku on painava.
    Olemukseltaan kakku muistuttaa vähän hedelmäkakkua, mutta valmistusaineina näkyi tässä versiossa olevan rusinat, sukaatti, manteli, hasselpähkinä, rommi, Kirschwasser, munankeltuainen,sitruuna, appelsiini,voi, vehnäjauho, maito, hiiva, suola, mausteet(näköjään se salainen osio),Cointrau (likööri).
    Kakku on yltä päältä sokerissa. Pohja on vuorattu kidesokerilla ja päällä on tomusokeria.
    Paperinohut viipale riittää mainiosti jälkiruokakahvin kanssa.
    Lapset eivät kakusta pidä (onneksi), koska siinä on niin paljon rusinoita.

    Katja: Rauhoittelen omatuntoni kakun vyötärövaikutuksista muistuttamalla itselleni, että 20g:n pala päivässä on niin vähän...

    Naapurin tädin tarjoamissa kakuissa oli aina kakun keskus marsipaania...

    Ja selvästi on niitä leivonnaisia, joita tekee mieli vain kerran vuodessa.

    VastaaPoista