Joku unitauti on jäänyt flunssan tai peräti influenssan jäljiltä Tirtetalle "päälle". Toissayönä hän kiskaisi vaatimattomat 15:n tunnin yöunet, niin että puolessa välissä yötä kävin jo kurkistelemassa, onko lapsi hengissä. Tämä yö on Tirtetalla vielä menossa ja 13 tuntia alkaa olla täynnä. Olen aikaisemminkin pannut merkille, että tuonoloinen tauti pitää lapsia pitkään väsyneinä. Huolissani en Tirtetan elosta ole, koska hän syö, juo ja pissii hyvin, ei yski, eikä köhi ja eilenkin ulkoili naapurin poikalauman kanssa kipakassa pakkasessa tunnin verran. Eli millään muotoa hän ei vaikuta sairaalta, mutta uni maistuu hyvin.
Lasten ja naisten tauti tarttui myös isiin, mutta nenäliinojen kanssa hän on silti töissä ollut. Miesvaltaisella alalla täytyy olla "oikeasti" ja kovasti kipeä, ennenkuin voi sairaslomalle jäädä. Pelkkä tippuva punainen nenä ei anna riittävästi perusteluja poisololle.
Koska eilinen päivä loppui pahasti kesken, minua odottaa nyt kaksi korillista pestyä pyykkiä ja tiskipöytä kaikkine yllätyksineen.
Kotiäitinä olo on sen takia tällaisessa huushollissa niin motivoivaa, kun koet alituiseen olevasi tuikitarpeellinen taistelussa ylivyöryvää sotkunkaaosta vastaan. Joskus kyllä pohdin vakavissani, että olenko se todella minä, joka tämän kaaoksen aina saa aikaan, koska rojuja levitteleviä lapsia ei meillä enää ole ja koko joukko viisivuotiasta lukuunottamatta on päivät pitkät pois kotoa. Tiretta kun sisällä ollessaan tyytyy suloisen sipiseviin nukketaloleikkeihin, piirtämiseen tai baletin tanssimiseen keittiön penkillä. Niistä leikeistä kun ei juuri sotkua synny.
Ajoittain mieleeni hiipii samanlaisia ajatuksia täällä omassa kodissani.. että kuka se oikeesti täällä sotkeekaan..? Oliskohan ne nytkin ÄIDIN papereita, mitkä on päivätolkulla ajelehtineet tuossa ruokapöydällä?
VastaaPoistaMeidän huushollista löytyy mies, joka tiputtelee tavaroita minne sattuu, eikä tulee ajatelleeksi korjata niitä paikoilleen... no ei sen puoleen on minussakin samaa vikaa ;-). Olen monasti miettinyt, että paras ja pitkällä tähtäimellä tehokkain keino siivota olisi laittaa puolet tavarasta pois. Siis kertakaikkiaan pois, osa varastoon odottamaan mahdollista myöhempää käyttöä ja osa kirpparille. Mutta tunnen kyllä tunteen "jatkuvan kaaoksen keskellä eläminen". Minulla se johtaa lähinnä turhautumiseen, kun vaikuttaa siltä, että jatkuvasta siivoamisesta ja järjestämisestä huolimatta aina vaan sotkuja piisaa. Kai se pitäisi ajatella niin päin, kuinka hirveä sotku olisikaan, jos en jatkuvasti järjestelisi tavaroita.
VastaaPoistatv Leena
Annoin ihanalle blogillesi tunnustuksen osoitteessa vekaravaara.blogspot.com
VastaaPoistaKiitos, Eltsu!
PoistaNiinpä...sammaa iteki joskus mietin...Tavaraa on yksinkertaisesti liikaa,ainaki meillä ja kun ei kertakaikkiaan taho ehtiä raikkaamaan niitä ylimääräisiä "minne tahhansa",ni sitä siivottavaa riittää:)Meillä tosin 3 vauhdikasta poika-viikaria saa huushollin myllättyä kaatopaikka-kuntoon muutamassa minuutissa.Mutta sehän on elämää ja elämän merkki:)
VastaaPoistaLiikaa tavaraa meilläkin, mutta taidan olla minä, joka sotkee - kesken hommia ja jää paikalleen ja kun siivousinto ei jokapäivä iske niin lujasti.
VastaaPoistaKiitos osanotosta.
- Juuri tulin lisätutkimuksista, mutta ei vielä mitään uutta tietoa toissapäiväisestä.