Hiihtolomamatka Kierrätyskeskukseen

Pienimpien hiihtolomareissuksi riitti Kierrätyskeskuksessa käynti. Niin ihanat lelut ja kirjat sieltä taas löytyi, että syömään pitää leikkijöitä ihan houkutella. Ekaluokkalaisen valitsemista epämääräisen näköisistä kelmuun pakatuista nyyteistä paljastui kaksi upeaa leikkihevostallia hevosineen ja varusteineen. Kaikki osat olivat tallella ja päälle päin näkee, että niin laadukkaita leluja en olisi kuunaan voinut uutena ostaa kaupasta.
Tirtetan ostokset olivat tutulla linjalla: prinsessatavaraa- leikkipyssyjä- leikkipuhelimia ja vauvanleluja. Tokaluokkalainen poika oli hyvin innoissaan sählypalloista, euron jääkiekkokirjoista ja Teemu Selänteestä kertovasta kirjasta. Kuormakameliksi mukaan otettu isi löysi hyvät aurinkolasit kevätkeleille kahdella eurolla.
Sen verran tohkeissani olin näköjään Kierrätyskeskuksessa tavaroita tonkinut, että minulta oli tyystin jäänyt huomaamatta, että helmikuun ajan kaikki vaatteet myydään puoleen hintaan. Ostoksemme kun tällä kertaa oli lelu- ja kirjavoittoista. Vaatetarjous selittääkin sen väenpaljouden, mikä Lönnrotinkadun myymälässä tänään oli. Venäjän kieli oli myös puheensorinassa hyvin edustettuna.

Tämän illan ilona on minulla pihan yli pesutupaan juoksentelu. Näköjään on niin, että oli minulla kahden sadan tai kahden tuhannen euron pesukone, se kestää sen rapiat 2000 pesukertaa. Nyt vielä panostin koneen huoltoon ja muistin nukkasihdinkin puhdistaa säännöllisesti. Olen asian hyväksynyt, että pesukoneiden hankinta vain kuuluu elämääni säännöllisin väliajoin.
Kaikki, mikä vähänkin liittyy kodinkoneisiin tai tekniikkaan, on niitä asioita, jotka hoidan Pikkuveljen avustuksella. En muista, olenko edes avioliittomme alkuaikoina pohtinut mieheni kanssa, minkä merkkistä pesukonetta aiomme hankkia tai mistä liikkeestä. Nämä kodinkoneasiat kun vain kuuluvat minulle, kun kerran niiden käyttökin on minun vastuullani.

Tänään kerroin miehelleni, että luin yhtenä päivänä "taloudellisesta väkivallasta". Sitä voi esiintyä parisuhteessa, jos toinen puolisoista istuu rahakirstun päällä ja päättää yhteisten rahojen käytöstä yksinvallalla. Kysyin mieheltäni, kokeeko hän olevansa taloudellisen väkivallan uhri, kun minä annan vain rippeitä hänen lompakkoonsa. Miestä moinen ajatus nauratti, eli hän ilmaisi rehellisesti, että on osaansa hyvin tyytyväinen. Eli hänelle sopii mitä mainioimmin, että hänen ei tarvitse pohtia, mihin tienestit sijoitetaan. Tämäkin järjestely sopii minulle oikein hyvin.