Uunihaukea saivat tänään ne, jotka menivät mummolaan

Talouskoululainen pääsi tänään mummolaan. Mummo pyysi piiakseen hiihtolomaksi. Sopivasti Pikkuveli sovitti mummolakäynnin tälle viikonlopulle, niin sain tytön mukana samaan autoon laitettua parvekkeelta neljä kylmälaukkua ja muutaman muun nyssäkän talven mittaan kerättyjä lasipurkkeja sun muita purnukoita. Vaikka koko vuosi niitä säilöntä- ja pakastuspurkkeja sinne mummolan ala-aittaan kerätään, niin joka syksy ne kuitenkin kesken loppuu. Luulisi, että vuosi vuodelta hiipivä vanhuuskin vähän hillitsisi mummon säilöntätahtia, mutta ei kyllä hiljenemistä näy missään.
Uusin herkkukeksintö on leipäjuusto äitini tekemän luumuhillon kanssa. Tehän tiedätte ne pienet, punaisenkirjavat maatiaisluumut, jotka ovat hyviä ja makeita vain todella kypsänä. Kun niistä tekee hillon, niin luumun maku on täydellisesti tallessa ja hillossa on huikea pieni happamuus, joka sopii leipäjuuston kaveriksi.

Äidin kauppaostokset mummolaanmenijät veivät täältä mennessään. Kun puhelimessa kyselin äidiltä lisätoiveita, ei ruuanostamiselle ollut tarvetta, kun äiti kertoi serkkunsa tulleen juuri käymään haukifileiden kanssa. Kaupunkilaiset kaupan kalatiskien varassa keinottelevat ihmisparat päästivät syvän huokauksen sen tiedon kuultuaan. Melkein kirjaimellisesti sain kytkeä miestäni riimuun, kun oli niin tosissaan lähdössä anopille haukea syömään. Pikkuveli vielä innosti tarttumaan tuumasta toimeen, koska miehellä on vapaa viikonloppu ja  Pikkuveli vaimonsa kanssa tulee jo huomenissa takaisin.
Haukifile vastapyydetystä kalasta on yksi oiva esimerkki kaupungin ja mummolan vastakkainasettelun epäsuhdasta: Helsingistä ei tänään löytynyt MITÄÄN, mikä olisi ollut tavoiteltavampaa, kuin tuore hauki. Jos meidän isillä ei olisi viisivuotiasta tyttöä kääntämässä hänen päätään, olisi tieto kala-ateriasta vienyt hänet 300 kilometrin päähän syömään.
No, jos minua ei tarvittaisi kotona enemmän, olisin lähtenyt mummolaan menevään autoon ilman uunihaukeakin.