Vielä yksi hammaslääkärireissu tuli tälle viikolle. Maanantaina oli luokkakaverin kyynärpää sattunut tokaluokkalaista kasvoihin ja sillä seurauksella, että kolmesta alaetuhampaasta lähti pala pois. Pojat olivat tehneet lähtöä välitunnille, kukaan ei ollut riehunut tai ryysinyt ja silti kohtuullisen mittava vahinko pääsi tapahtumaan. Haitta on tällä hetkellä vain kosmeettinen, mutta aika näyttää, kuinka paljon harmia tällä iällä tärveltyneistä rautahampaiden pinnoista tulee tulevaisuudessa.
Hammasturmasta kuulin vasta isoveljeltä, joka oli ollut silminnäkijänä. Kovin traagisena eivät pojat tapausta pitäneet, koska kukaan ei mennyt kertomaan tapahtuneesta edes opettajalle. Toivottavasti koulun vakuutukselle ei tule käyttöä.
Hammaslääkäri siis tänään hioi rikkoutuneet hampaat, joista kaksi oli rautahampaita.
Hammaslääkärissäkäynti aiheutti pienen jännitysmomentin, koska isin "yövuoroon" lähtö oli ennen klo 13:a. Aika lääkärille oli Lauttasaaressa klo 12 ja lähtiessämme Melska jäi päiväunille papan viereen ja Tirtetta sipisemään omia juttujaan. Kaikki varahoitajan lapsenlikatkin oli jo käytetty loppuun, koska lukiolaispojalla oli lähtö huomisten penkkareiden valmisteluihin ja vanhin poika kutsuttiin aamulla lumitöihin. Jos olisi mennyt tiukille meidän kotiinehtiminen taksikyydilläkin, olisi pitänyt hälyttää joku velipojista lähikoulusta lapsenvahdiksi.
Joskus ajat on myöhässä terveysasemalla ja joskus pääsee ulos lääkärin huoneesta neljä minuuttia yli varatun oman ajan, niinkuin tänään.
Illalla minulla on luvassa harvinaista huvia. Menen kahdeksi tunniksi markkinatutkimuksen ryhmäkeskusteluun puhumaan erään kauppaketjun hygienia- ja kosmetiikkatuotteista. Hyvänä houkuttimena moiseen ryhtymiseen oli kassillinen testituotteita ja 50:n euron lahjakortti Stockmannille. Ja olen havainnut, että on ihan hyvä välillä mennä puhumaan ihmisten kanssa mistä hyvänsä asiasta. Puhua puhumisen vuoksi.
Toivottavasti "hammasjupakka" päättyi tähän ilman jatkoseuraamuksia. Meidän isäntäkin oli tänään hammaslääkärissä: kokonaan kuollut takahammas kiskotaan irti joskus tulevaisuudessa. Tilalle ei jää muuta kuin tyhjä reikä. Näin sitä vanha ihminen vähitellen näemmä osa kerrallaan rupeaa kuolemaan (tätä en hirvaa sanoa miehelle).
VastaaPoistaToivottavasti ryhmäkeskustelusi oli kiva. Olen itse ollut muutaman kerran kuuntelemassa keskusteluja lasin takana ja todennut, miten hyviä mielipiteitä niissä kuulee.
MUkava ilta oli vai mitä?! KIva on saada jotain erilaista päivärutiineihin kodin ulkopuolella.
VastaaPoistaHyvä, jos hammas ei kuitenkaan kovin paljon vahingoittunut eli ettei juuressa ole mitään - ottivatko röntgenkuvan?
Juu, ihan mukava oli naisporukassa pohtia tuotepakkausten ulkonäköä, tuotteiden koostumusta ja miettiä myyntiä edistäviä asioita. Lisäksi sain herkullisen iltapalan ja lahjakortin vaihdoin käytännöllisempään K-kaupan lahjakorttiin.
VastaaPoistaRöntgenkuvaa ei otettu, kun hampaat olivat napakasti paikoillaan. Sääli vain, että turma tulee lapselle, jolla on koko ikänsä ollut ongelmia hampaiden kanssa ja kaiken lisäksi oikomislaite yläleuassa.
Luulen että opettajalle kannattais kumminki ilmoittaa asiasta ; siinä on joku se vakuutuksen suhteen että pitää olla niillä tiedossa asia.. kysyppä opettajalta . tv akka
VastaaPoistaLaitoin opettajalle kyllä heti viestiä. Tuolloin oli sijainen paikalla, eikä oma opettaja ole vielä tavoitettavissa.
PoistaHenkilökohtaista kokemusta kolarihampaista. Muutamasta hampaasta lohkesi palaset, seitsemänkymmenluvun tiedoilla ja taidoilla niitä vain hiottiin sileiksi.
VastaaPoistaNyt vuosikymmenien jälkeen yhdestäkään ei ole mitään jäljellä. Rupesivat viisikymmentä täytettyäni tippumaan palasina, sileinä kuin laserin jäljiltä. Nähtävästi niihin oli kuitenkin tullut halkeamia, silmille näkymättömiä! Eikä hammaslääkärikään ollut laskuttanut vakuutusyhtiöltä niin pientä hommaa!
Minulla on myös omakohtaista kokemusta hammasturmasta. Koulun pihalla välitunnilla kompastuin ja kaksi yläkeskihammasta meni huulen läpi ja iskeytyi asfalttiin. Kummatkin rautahampaita, kummastakin lohkesi palat pois. Huuli ommeltiin kasaan ja hampaat hiottiin, lisäksi olin vellikuurilla jonkusen viikon, koska hampaiden kiinnitykset olivat löystyneet ikävästi ja ne liikkuivat melkoisesti. Kaikki tapahtui muistaakseni vuonna 1980, siis kolme vuosikymmentä takaperin.
VastaaPoistaMutta hoito tepsi: hampaat juurtuivat takaisin, eivätkä ole tähän päivään mennessä vihoitelleet. Lohkeamia hiottiin, mutta tunnen ne edelleenkin kielen päällä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Toivottavasti sinunkin lapsellasi lopputulos on yhtä onnellinen.
tv Leena