Kahdenlaisia ihmisiä

Suuressa perheessä tulee hyvin selvästi ilmi ihmisten erilaisuus toimia. Arjen jouhevan sujumisen kannalta päällepäsmärin ominaisuudessa arvostan korkealle ne ihmisluonnot, jotka huolehtivat hyvissä ajoin etukäteen kamppeensa valmiiksi ennen kulloistakin h-hetkeä.
Otanpa esimerkin tältä aamulta. Yhdellä perheen jälkikasvusta on tänään sellainen merkkipäivä, että hän juhlistaa opiskelutovereidensa kanssa peruskoulun ja lukion päättymistä. Eilen illalla kymmenen jälkeen kävin kysymässä pojalta, onko tämä etsinyt valmiiksi kaikki varusteet kylmää rekkakyytiä sun muuta hulluttelua varten. Kaikki oli kuulema vain ottamista varten valmiiksi katsottuna.
Aamulla, kun pojan opiskelukaverit saunoivat koululla jo täyttä päätä, me etsiskelimme vielä tiettyä lippalakkia ja "niitä ruskeita talvikenkiä".
Kun abipoika oli sulkenut oven perässään, raahautuu hiukan nuorempi veli keittiöön ja hakusessa on tämän talven lempivaate "kalsarit" ja "se kuivumaan laitettu pipo". Asiaa suuremmin mainostamatta lykkään pojan syliin isänsä kalsarit ja tyrkytän veljen pipoa, koska olin illalla laittanut pyykkiin patterin päältä vettä tippuvan epämääräisen märepalan, joka nyt siis oli se kaivattu pipo.
Koska nämä kumpikin poika on äidin mielestä sellaisia hienovaraisia nuoria miehiä, että he puhuvat toisille kauniisti, mutta myös pahoittavat oman mielensä helposti, hillitsin itseni pitämästä luentoa kaikessa kiireessä. Olisi ollut niin oiva hetki puhua asiasta, kuinka paljon helpompi olisi etsiä edellisenä iltana valmiiksi seuraavan päivän vaatteet ja kengät. Jos koko talon kaikki kalsarit sattuu olemaan likapyykkivuorella, niin kurja niistä on äidin taikoa puhdasta päälle viisi minuuttia ennen raitiovaunun tuloa.

Sitten on se harvalukuinen joukko ihmisiä, jotka jo edellisenä iltana ottaa pyykkikasahärkää sarvista ja etsii kaiken seuraavana päivänä tarvitsemansa. On myös sellainen ekaluokkalainen pieni tyttö, joka herää joka aamu herättämättä, syö aamupalansa kehottamatta, pesee hampaansa ja etsii eteiseen valmiiksi kaikki ulkokamppeensa ja reppunsa. Kun kouluunlähdön hetki koittaa, ei hänelle ole koko talvena tarvinnut etsiä ainuttakaan pipoa tai lapasta.
Jotta elämässä säilyisi vakiomäärä jännitystä, eikä äiti pääsisi koskaan kärsimään liian matalasta verenpaineesta, on todettava, että tuo jälkimmäinen ihmistyyppi on meidän perheessä selvästikin vähemmistönä. Sitten vielä saarnaan, että "toisen ihmisen luonnetta et voi muuttaa, opit vain sietämään sitä".