keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ikävänkarkotustöitä

Sunnuntai-iltainen autokuorma tarkoittaa minulle tälle viikolle mukavaa lisäpuuhaa. Kaksi laatikollista omenia odottaa pikaista piirakointia, soseuttamista ja kuivaamista. Mummolan leivinuunissa tein yhden erän kuivattuja omenia ja niillä oli hurja suosio. Maanantai-iltaisessa kristillisen koulun vanhempainillassa saimme rehtorin tekemää omenapiirakkaa ja se mielessäni teen tänään piirakan, jossa on paksu omenakerros pohjalla ja murukerros päällä.
Minulla oli kokonaan mennyt "ohi", että mummolan pihassa on niin paljon omena- ja luumupuita. Olinhan puut nähnyt vuosi sitten juhannuksena, mutta nyt kun ne olivat täynnä hedelmiä, vasta totuus valkeni minulle. Koristeomenapuu talon suojaisella rinteellä oli kasvattanut silmiemme iloksi sellaisen omanamäärän, että puun oksia kävi oikein sääliksi. Äiti kertoi, että keväällä puun kukkimisen aikaan oli sopivan lämmin ilma ja paljon pölyttäjiä liikkeellä. Talon etupuolella varjossa olevassa isommassa koristeomanapuussa oli omenia paljon vähemmän.

Yksi syy äidin hedelmäpuiden hyvinvointiin on varmasti siinä, että äiti kerää homeiset ja pilaantuneet hedelmät päivittäin pois puista ja puiden juurelta maasta. Pilaantuneet hän hävittää sekajätteissä, eikä laita niitä kompostiin. Muutenkin äiti poimii maahan pudonneet hedelmät sukkelasti pois.

Asia, jota paljon kaipaan, on mahdollisuus tehdä askareita ulkona. Kaikki työt, mitkä vain oli mahdollista siirtää kuistille tai pihalle, myös tehtiin siellä. Jos täällä menet kuorimaan ja palastelemaan omenia tuohon pihalle, niin ympärilläsi pörrää lauma ihmettelijöitä ja kyselijöitä "miksi teet tuota täällä" - "eihän nuo roskat nyt vain jää pihalle".
Kun viettää suurimman osan päivää ulkona raittiissa ilmassa, tuntuu pää ja keuhkot kirkkailta ja hyvinvoivilta.
Tämäkin hyvinvointiin liittyvä asia tuli viikonlopun aikana taas selvästi huomattua.

Parvekkeella odottavan kurpitsan lohkon uunipellille ja paistan uunissa pehmeäksi. Pehmenneen kurpitsan koverran irti kuorista ja teen tehosekoittajalla soseeksi. Jätän soseen maustamatta suolaiseksi tai makeaksi. Pakastan soseen pienissä rasioissa ja käytän lettu,- kakku- tai leipätaikinoissa.

Mummolankävijöille jäi pieni ikävä kaikertamaan. Sitä helpottamaan kehystin keittiön pöydälle ilmavalokuvan mummolan pihapiiristä.

6 kommenttia:

  1. On varmasti mahtavaa päästä välillä raikkaaseen maalaisilmaan, se ero kun on aika iso ja tuo omenien laitto on mukava arjen lisäpuuha, se maku ja tuoksu on oikeaa syksyä. Minäkin aikani pähkäilin omenoiden perään ja niin sitten naapuri niitä minulle toi ja toinen naapuri suppiksia jotka juuri nyt ovat kuivurissa kuivumassa.
    On ihanaa kun on hyviä naapureita!

    VastaaPoista
  2. Onni on omat omena- ja luumupuut. Me saimme omenaa äidin pihan (kerrostalo) puista. Ei kuulemma kukaan kerää joten on meillekin. Vielä ajateltiin hakea koulun pihasta kun kuulemma sielläkin mätänevät käyttämättöminä. Voisin kokeilla tuota kuivatusta minäkin. Nyt olen vain keittänyt omanasoseeksi. Entisessä kodissa tuli valtavasti omenaa ja vein sitä tuoremehuasemalle. Parasta omenatuoremehua mitä voi saada!

    VastaaPoista
  3. on hyvä, että teillä on kylmiö!
    ihanaa,etteä saat tätä samaa syksyn hommaa tehdä kuin mekin! säilöntää... ja sitten saatte nauttia niistä tuotoksista...
    suppismetsästä mökillä juuri tulin ja nyt alkaa putsaussouvi

    VastaaPoista
  4. Paljonko siihen miehesi eläkkeelle lähtöön on nyt aikaa? jossain vaiheessa oli muistaakseni 36 kuukautta.Ai omena piikakkaa,nami nami.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 27 kuukautta jäljellä! Tällä hetkellä mikään varasuunnitelma ei ole noussut pinnalle, vaan elämme suunnitelmassa, että kesäkuun alussa 2015 koulujen loputtua on muutto.

      Kuluneena kesänä useampi miehen työtoveri on tehnyt päätöksen, lopettanut työt ja muuttanut maalle vaimon kotitilalle. Moni on muuttanut ilman tietoa työpaikasta tai toimeentulosta. Sellaiseen ratkaisuun tämän porukan kanssa ei meistä ole.

      Poista
  5. Tuossa, kun kerroit, että maalla voi tehdä paljon enemmän ulkona, piilee juuri se ydin miksi minä en voisi asua kaupungissa. Täälä ei tuu kukaa kyselemään miksi teet noin tai näin. Täälä on vielä oma vapaus mennä OMALLE pihalle vaikka keskellä yötä tai omille pelloille, omaan metsään ja tehdä mitä huvittaa.

    VastaaPoista