Saa nauttia!

Itsestäänselvästä asiasta, ihan jokapäiväisestä ja lähes ikiaikaisesta, tuli minulle tämänviikkoinen puhutteluasia.

Minua on puhutellut se, kuinka Jumala loi meille valtavasti asioita nautittavaksemme, iloksemme, hyödyksemme, ihailtavaksemme ja elettäväksemme.
Ei ole kysymys mistään trendistä, suuntauksesta tai ajan hengestä, että monilla on kaipaus päästä lähelle luontoa. Jumalan luomistyön tarkoitus oli tarjota meille koko luomakunnan ihanuus. Jumala halusi ilahduttaa meitä ja halusi, että viljelemme ja varjelemme lahjaksi saamaamme maata.

Ihminenhän kyllä pärjää pitkiäkin aikoja betonierämaassa tai täysin eristettynä luomakunnasta, mutta jossain vaiheessa tulee suuri halu päästä katsomaan vapaata vettä, puita, kukkuloita, peltoja, eläimiä.
Luonnon ikävää helpottaakseen kaupunkilaiset hommaavat mitä erilaisimpia lemmikkejä ja huonekasveja. Suunnitellaan ja toteutetaan puistoja ja viheralueita, jotta kivierämaa hiukan pehmenisi. Kesämökit, piilopirtit ja mummonmökit ovat tekohengitystä, kun sisin haluaisi olla tiiviimmin sidottuna luontoon ja vuodenaikojen kiertoon. Kivien siirtäminen paikasta toiseen tai kuivuneiden lehtien haravointi ovat asioita, jotka täytyy mainita ystäville. Joka on päässyt marjastamaan, kalastamaan tai metsästämään onkin sitten jo kokenut vallan järisyttävää.
Niin onkin, koska meitä varten Jumala nuo asiat on asettanut.

Kiikutin lapsenlasta eilen pihalla keinussa, lapsi taivutti päänsä ja osoitti yläpuolellamme lentävää lintuauraa. Ihailin, kuinka Jumala on asettanut nuo linnut lentämään upeissa kuvioissa ja ne tietävät, minne ovat menossa.

Syntymän ihme, niin ihmis- kuin eläinlapsenkin, saa meidät ihastelemaan ja ihmettelemään ja sen jälkeen tulee monenlaisten tunteiden kirjo aina liikutuksesta rakkaudentunteeseen asti.

Jumalan luomistyö on lahja meille tänäänkin. Kaipuu elää keskellä sitä luomistyötä on meihin ihmisiin asetettu.