Omenamehu vain puuttuu

Omenoiden kanssa riittää vielä muutamaksi päiväksi askaretta. Viime yön nukuimme kuivattujen omenien tuoksussa, kun jätin omenapellit yöksi uuniin ja uunin luukun raolleen. Ne kaksi pellillistä on kohta syöty. Kuinkahan monta kymmentä kiloa kuivattuja omenia saisi tehdä, että niitä riittäisi niin sanotusti "talveksi".
Omenasoseen teen tänäkin vuonna ihan tarkoituksella mahdollisemman työläästi. Kuorin ja viipaloin omenat, keitän vesitipassa lähes kypsiksi, muussaan tehosekoittimella ja sitten pyöreäpohjaisen kauhan avustuksella puserran metallisiivilän läpi. Koska pakastan omenasoseen, lisään hiukan sokeria siivilöityyn soseeseen, enkä kiehauta sosetta uudelleen. Kylmiössä tällainen sose säilyy muutaman päivän homehtumatta, joten pakastuserät kannattaa ajatella tulevan käytön mukaan.
Tällainen omanasose on niin samettista ja pehmeää, että sitä omenanhimoinen huitelee lusikalla suuhunsa. Kaurapuuro on ihan uskomattoman hyvää omenasoseen kanssa ja muistan, kuinka viisikuukautiset lapsemme ovat syöneet ensimmäisenä vilja-aterianaan omanaista kaurapuuroa.
Koskaan ei ole vielä ollut liikaa omenasosetta pakasteessa. Lähinnä sen käyttöä täytyy vähän pihdata, että riittäisi mahdollisimman kauan.

Lapsuudessani omenasose ei kuulunut suosikkeihini. Se johtui varmaan siitä, että soseen seassa oli siemenkodan kovia osia. Omenavuosina perheen naiset väänsivät sosetta kellarin hyllyt täyteen ja kaikenlaisia ruokia soseesta sitten valmistettiinkin.
Enpä olisi uskonut, että joskus vielä hurahdan itse omenasoseen tekoon näin suurella intohimolla. Nyt mietin jo, olisikohan Kangasniemeltä kukaan ajelemassa lähiaikoina Helsinkiin, niin laittaisin omenatilausta. Parvekkeella omenalaatikoissamme on enää kymmenkunta kiloa jäljellä. Omenapiirakoitakin on tänään leivottu kahteen otteeseen ja niistä tuskin jää huomiseksi mitään.

Elia, se poika, joka oli kanssamme mummolanreissulla reilu viikko sitten, sanoi tänään:
- "Jos me oltais rikkaita, me oltais jo muutettu mummolaan".
Minusta tuo oli niin hauskasti ja viisaasti päätelty, että myöntelin Elialle asian olevan varmasti niin. Kyllä Elian toteamus mielestäni kertoo myös sen, että hänkin odottaa mummolaan muuttoa.

Mielenkiintoinen asia on ilmennyt kuluneena kesänä miehen työtovereiden keskuudessa. Useampi kuljettaja on irtisanoutunut työstään ja muuttanut muualle Suomeen vaimon kotitilalle. Jotkut ovat tehneet päätöksen ilman tietoa uudesta työpaikasta ja useampi eläkkeelle jäävä on myös ollut joukossa.
Kun mies on näistä työtovereistaan kertonut, olemme todenneet, että meistä ei ole tämän sakin kanssa tekemään ihan niin radikaalia päätöstä, että ilman tietoa toimeentulosta lähtisimme. Vaikka päätöstä tekisi pienemmänkin perheen kanssa, täytyisi tyhjän päälle hypätessään ainakin olla velaton.

Meillä on muuton suhteen hyvin toivorikas mieli. Kuopion Veli on siivonnut nurkkia mummolan taloissa, että työn jälkeä katsellessa tuli tunne, että meidän muuttoa helpottaakseen hän niitä kaatopaikkakuormia ahertaa.
Hyvää jaksamme odottaa.