sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kaksi heräämistä

Monet asiat aiheuttavat ikävää oloa ainoastaan oman pään sisällä. Heräsin ja ajatuksiin hyökkäsi hyppivän lammaslauman tavoin ajatuksia, jotka eivät millään muotoa mielialaa kohottaneet saati tehneet ylösnousua iloiseksi.
Muutama esimerkki, jotta huomaatte, että oikeista elämän murheista ei ole yhdessäkään ajatuksessa kyse. Kuitenkin asiat pelkkinä ajatuksina toimi tehokkaasti saadakseen minut alavireeseen, kaiken lisäksi sunnuntaiaamuna.
"Miten monta euroa tuhlasitkaan eilen illalla rahaa sipseihin? Äh, tänä aamuna piti nukkua pitkään, koska illalla on yövuoroon meno - miten tässä nukut, kun Kaisa juoksuttaa tietokoneen hiirtä. No ei todellakaan nukuta, kun tuo mies kuorsaa - herättää kyllä koko talon. Kyllä täällä on kuuma! Täytyy ehtiä pestä miehen lempityöpaita ennen kirkkoon menoa, jotta se ehtii kuivua ennen hänen töihinlähtöään. Mitä nuo lokit taas huutaa? Täytyy muistaa illalla tarkistaa, että työpaikan alaovi on varmasti kiinni. Viimeksi töihin mennessäni se oli raollaan. Miten täältä seinän vierestä taas kömpii ylös, ettei herätä tuota miestä?"
Ja kuten tiedämme, ajatukset vilistävät hurjaa vauhtia. Tuossa luettelossa oli vain siivu tämänaamuisista masentajista.

Jossakin vaiheessa pikkuinen kilikello alkoi soida päässäni, sellainen varoituskello. Huomasin, että tämä peli ei vetele. En halua herätä uuteen aurinkoiseen päivään nurinamielialalla, heti aamusta alkaen huolehtien turhista.
Käskin ajatukset uusille raiteille. En hyväksynyt yhtään huolehtivaa ajatuksenalkuakaan mieleeni. Aloitin aamun alusta.
"Ihanaa päästä illalla töihin. Ihanaa, että mies on selvinnyt yövuorosta terveenä kotiin ja nukkuu nyt. Kaisalla ei ole vaikeuksia herätä, kun koulu alkaa, kun lomallakin jaksaa herätä ajoissa. Kohta saan kahvia. Oikeastaan tuo Rainbow-kahvi on ihan hyvää, kun siihen on tottunut.
Kiitos Herra tästä kodista, kiitos suihkusta, kiitos pyykinpesukoneesta, kiitos että olet varjellut kaikki perheenjäsenet turvallisesti kotiin, kiitos siitä rentouttavasta iltahetkestä lasten kanssa, kun saimme istua sohvalla ja syödä sipsejä, kiitos miehen työpaikasta, kiitos omista työvuoroista, kiitos niistä kaikista suurista rukousvastauksista, joita olet tänä kesänä antanut.
Kiitos, että saan herätä uuteen päivään tässä kodissa ja kiitos, että Lautakankaallakin odottaa koti.
Kiitos näistä jokaisesta lapsesta.
Kiitos tästä elämästä."

Kierähdin paikaltani nukkuvan miehen yli ja jäin hetkeksi selän päälle koko painollani ja annoin pienen suukon korvanlehteen. Tietysti siihen nukkuvakin mies herää. Tämä sanoo:
- "Kiitos, kun olet siinä".

9 kommenttia:

  1. Niin, juuri niin se on. Sinula on viisautta!

    tv Leena

    VastaaPoista
  2. Tähän ei ole mitään muuta lisättävää kuin AAMEN!!
    Minäkin olen tänä kesänä opetellut tietoisesti rukoilemaan ja eilen sain ihan konkreettisen rukousvastauksen: Huomasin päivällä että pieni kukkaro, jossa on tosi tärkeitä asioita, oli hävinnyt! Käänsin koko huushollin läpi ja etsin sitä kolme tuntia tuloksetta. Sitten istuin sohvalle ja pyysin apua. Lähdin viikkamaan pyykkiä ja ihan kuin joku olisi sanonut minulle "Jätepaperiastia". Tuntui ihan hullulta mennä tonkimaan pihalle paperiroskista, mutta sieltä se kukkaro löytyi! Ei kannata kysyä kuinka se sinne joutui mutta siellä se oli! :)
    Joten muistakaamme rukoilla, isoissa ja pienissä asioissa! :)

    VastaaPoista
  3. Näin positiivisuutesi palkittiin heti! voi kun muistaisimme positiivisen kierteen mahdollisuudet itse kukin. tuutikki

    VastaaPoista
  4. Tuo jälkimmäinen aamuinen "herääminen" on paljon kivempi tapa aloittaa päivä.Pidämme itsestään selvyytenä noita mainitsemiasi asioita että kiitos unohtuu.Hyvää alkavaa päivää teille.

    VastaaPoista
  5. Kyllä sinulla on niin paljon lukijoille annettavaa. Noin se tuon heräämisen ja monen muunkin asian kanssa on. haluaako ajatella negatiivisesti vaiko kiittää kaikesta Jumalaa! Usein täällä piipahdan,enkä milloinkaan unohda sitä,kun minulla oli tosi raskas vaihe menossa ja pyysin täältäkin esirukousta ja Jumala konkreettisesti auttoi,nosti ja kantoi! kiitos Jumalalle. Me muuten kuulumme samaan seurakuntaan,mutta eri paikkakunnilla. Keväällä meidänkin seurakunnassa vieraili puhujana Marko Selkomaa ja Seinäjoella Tuppurainen oli vuosia pastorina. Siunausta sinun. päivääsi

    VastaaPoista
  6. Varmasti monelle olisi ajattelemisen aihetta tässä kirjoituksessa:) Koko elämä kun on sellainen lahja minkä vain kerran saamme:) Oikein mukavaa päivän jatkoa!!

    VastaaPoista
  7. Naulan kantaan, miten hieno kirjoitus! Olen aina välistä lukenut blogiasi, mukavia juttuja.

    VastaaPoista
  8. Hei löysin blogisi oman blogini tuloliikenteen kautta! Olipa tämä ihana yllätys :) Merlin Carothersin Kiitoskirjat ovat olleet jo pitkään top 5 suosikkilistani kärjessä joten samaa harjottelen kuin sinäkin.. heti nirri pois nihkeyksien ajatuskierteiltä ja kiitosta putkeen :)

    VastaaPoista
  9. Itku herahti silmään lukiessani teksiäsi, erityisesti loppuosaa. Kiitos siitä!
    Kiitoskirjat auttoivat aikoinaan minua uskossa eteenpäin; yksi monista kirjoista, jotka Jumala on sopivaan aikaan tuonut eteen.

    VastaaPoista