Tein elämäni ensimmäisen kalakukkokokeilun. Lähtötilanne oli eilen laitettu rusileipätaikina, jonka tarkoituksella laitoin vasta iltapäivällä. Lisäilin taikinaa muutaman kerran illan aikana ja aamulla alustin sen Liperin myllyn riihiruisjauhoilla.
S-marketin kalatarjonta oli monipuolinen. Aamulla oli tullut kalakuorma ja muikkuja sai reilulla seitsemällä eurolla kilo. Ahvenfileen hinta oli liki 33e/kg. Muikkuja ostin pari kiloa, jotta niitä riittää myös paistettavaksi.
30-luvulta peräisin olevasta keittokirjasta katsoin vähän vihjeitä kukontekoon. Taikina kehoitettiin kaulimaan noin kahden sentin paksuiseksi. Sitä neuvoa kannattaa noudattaa. Kokeilin, miten käy ohuemman pohjan kanssa, kun ajattelin, että lopputulos olisi jotenkin parempi. Ohuempi taikinakuori repeilee ja täytteiden nesteet valuu helpommin pellille.
Sianlihana käytin kokeeksi pekonia. Pelkäsin, että lopputulos maistuu muikun sijaan pekoniselta, mutta pelko oli turha. Itse en pidä kalakukon sisältä löytyvistä kovin tanakoista sianlihapaloista, mutta pekoni antaa riittävästi rasvaa kalaan ja kuoritaikinaan.
Vanhassa keittokirjassa kehoitettiin kukkoa hauduttamaan 4-5 tuntia uunissa. Sähköuunilaisen oli ratkaistava asia toisin ja täytin kukon vain yhdellä kala-ja pekonikerroksella. Kalakerroksen päälle ripottelin kunnolla suolaa ja ohuen henkäyksen hienonnettua mustapippuria. Paistoajaksi riitti tunti, kun uunin lämpö oli 240 astetta.
Täytyy todeta, että kalakukko on varsin monipuolinen ja täyttävä ruoka. Ravintoarvohan on kalakukossa merkittävä, koska pikkukalat syödään ruotoineen. Pitkä kypsymisaika pehmittää ruodot, joten suu ei piikkejä enää tunnista.
Itse tykkään syödä kalakukon sellaisenaan, vähän haaleana. Mieheni levittää kukon "leipäpuolelle" ehtaa voita ja juo kyytipoikana maitoa.
Tuli tätä lukiessani yhtäkkiä mieleeni, että olen tainnut tehdä kalakukkoa joskus kauan sitten, varmaan yli 20v sitten. Mitenköhän mä olin nuorena paljon innokkaampi kaikkeen tällaiseen, muistan että olen tehnyt myös karjalanpiirakoita, voileipäkakkuja, lusikkaleipiä... sellasia isompitöisiä juttuja kaikki. Mitään noista en muista tehneeni enää sen jälkeen, kun aloin lapsia tekemään. Monesti olen ajatellut, että alan karjalanpiirakoita vääntämään, mutta sitten en vain saa aikaan, tai ei ole (muka) aikaa. Pitäis tehdä kyllä parannus tämän suhteen.
VastaaPoistaAi jai,vesi kihahti kielelle.Ite kanssa voisin elää kukoilla.
VastaaPoistaItse käytän rypsiporsassuikaleita liha/perunakukkoon, sopivat mielestäni hyvin eivätkä ole liian rasvaisia. Laitan paistetun kukon foliokääreeseen ja haudutan sitä vielä sähköuunissa noin tunnin 125 asteessa.
VastaaPoistaSitä on kauan kun me syötiin kalakukkoa.
VastaaPoistaSuloseni teki sen silloin.
Meillä ei kotona tehty koskaan, niin en ole minäkään siihen tottunut.
Kukko olipa sitten kysymyksessä :lanttu- peruna.kalakukko.
VastaaPoistaHaudutetaan pompan alla..tietysti kun paistettu miedolla lämmöllä 125 astetta 4.5 tuntia,
Pomppa itselläni on täysvillasta tehty.SIIS KUKKOPOMPPA:))
Sain ystävältäni täysvilla takin ,huovutin koneessa ja siitä ompelin ,valkasemattomasta lakanakankaasta tein sivut.Päällinen on moninkertanen ,sopii uunipellin päälle (elikkä tein,just uunipellin kokosen ,kuminauha reunoille.
Jos otan kukon uunista illalla yhdeksänmaissa ,aamulla on "pompan" alta otettuna kukko vielä lämmin,:))ja eikö uuestaan syömään!.:))
tapoja ja tottumuksia monia,jokaisella omansa:)'Tämä on minun tapani.
KIITOS BLOGISTASI!!
-rössypottu-
Kylläpä kerrot,Rössypottu, mielenkiintoista ja uutta asiaa. Pitää ihan ruveta kyselemään suvun vanhoilta kukontekijöiltä, onko kukkopomppa heille tuttu. Itse kuulin tuosta ensimmäistä kertaa. Kyllähän tuota hätäseen sähköuunissa tehtyä kukkoa syödessä tulee mieleen, että se mitä puuttuu, on ajan kanssa paistaminen ja hauduttaminen.
PoistaMuutenkin minusta tuntuu, että nyt on oivallinen hetki hankkia vanhaa tietoa kaikista leivinuunissa valmistettavista perinneherkuista. Ihan liian harvoin tekivät äiti ja mummo ennen vanhaan syksyn herkkuna lanttupaistikkaita, jolloin kokonaiset lantut käärittiin moneen kertaan sanomalehteen ja annettiin hautua leivinuunissa tuntitolkulla. Lantun sisus pehmeni makeaksi mössöksi, jota lusikoivat lasten suuhun. Sitä olisi syönyt vaikka kuinka paljon.
Muikkukukko on kyllä todellista herkkua. Itse en ole sitä tosin tehnyt, koska lanttukukko maistuu voin kera itselle vielä paremmin. Kolmeen vuoteen ei ole niitäkään tullut tehtyä itse. Pitääkin aloittaa taas. Mummoni kanssa niitä tein useinkin, mutta mummon kuoltua reilut kolme vuotta sitten
VastaaPoistajäi myös kukkojen teko. Mukavaa sunnuntaita! -Anu
Olisipa kunnon leivinuuni...Laitamme usein hautumaan yöksi uuniin talvella lämmityksen jälkeen niin puuroa kuin muutakin haudutusta vaativaa ruokaa.
VastaaPoistaVaan kalakukkoa pitäisikin tehdä - kiitos vinkistä