perjantai 16. joulukuuta 2011

Polvi taas kunnossa

Jostakin syystä joulukuulle oli kasautunut turhankin paljon hammaslääkärireissuja ja tälle päivälle vielä tokaluokkalaisen reumapoliklinikkakontrolli.
Reumapolilla on kiva käydä, kun henkilökunta on upeaa ja Lastenklinikan kahviossa on mukava pistäytyä palkkioksi reippaudesta. Onneksi polvi oli kunnossa ja reumalääkäri tarkisti ultralla myös lonkat ja nivuset. Nuorimmalla pojalla lastenreumadiagnoosi tehtiin suurena yllätyksenä hänen ollessaan viisivuotias. Polvinivel alkoi tulehtua rankan influenssan jälkeen ja verikokeista löytyi selkärankatekijä plussalla.
Silloin tällöin oikeaa polvea on jouduttu hoitamaan kortisonilla ja nestettä poistamaan ja vähintään puolen vuoden välein on kontrolleissa käytävä. Polvea rasittaa myös jalkojen pituusero: oikean jalan reisiluu on puoli senttiä pidempi kuin vasemman jalan. Tällä hetkellä lapsi elää polvensa kanssa ihan normaalia liikunnallisen lapsen elämää ja jatkuvaa lääkehoitoa ei tarvita. Venytysjumppaa täytyisi vain nivelten jäykistymisen estämiseksi ja lihasten liikkuvuuden ylläpitämiseksi muistaa harrastaa joka päivä.

Vaikka mikään sairaus ei ole mukavaa, niin täytyy myöntää, että pojalle Lastenklinikan käynnit on mieluisia. Aulassa pitää ihastella Teemu Selänteen sairaalalle lahjoittamaa pelipaitaa ja palkintokaappia kuvineen ja palkintoineen. Hoitajien ja laboratoriotätien antamat lätkäkortit ja tarrat on luku sinänsä.
Suhteellisuutta oman vaivan harmittomuuteen antaa tietysti käynnin aikana odotustiloissa nähdyt muut potilaat, joilla elämä on usein monella tapaa rankkaa. Meidän käyntimme tuntuu aika kevyeltä huviajelulta.

Eilen illalla kahta lasta onnisti - olivat päässeet isin kyytiin isin ajaessa kaksikymppistä. Lukiolaispojalta vielä kysyin, että tunnistitko isäsi, vai pitikö kaverin sanoa, että isäsi on ajamassa. Viimeksi, kun poika oli astunut isin kyytiin, kaveri istumaanpäästyä kysyi, että huomasitko kuljettajan olevan isäsi. Nyt olivat tunnistaneet toisensa puolin ja toisin.
Asia oli isillekin niin tärkeä, että hänen piti vielä iltakymmeneltä soittaa ja herättää minut kertoakseen suuren uutisen.

Iltapäivällä käyn koululla tekemässä pikaisen siivouksen. Ensi viikolla ennen lomaa siivotaan kuitenkin perusteellisesti. Talouskoululainen jää isin avuksi lapsia likottamaan, mutta jotakin keitonlientä on ennen lähtöä heille varattava. Pakastekalasta kalakeitto ruisleivän kanssa taitaa tuntua tämän päivän ruualta.

6 kommenttia:

  1. Kalakeitto kuulostaa ihanalta ja varsinkin ruisleivän kanssa :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, nyt tiedän mikä on se stollen-kakku. Olen minä sellaisen joskus nähnyt :)
    Lääkäreitä on osunut täälläkin joulukuulle ihan urakalla. Tyttärellä on kontrollit aina vuodenvaihteen tienoilla ja nyt sitten hoidettiin vielä vanhaa ratsastusvammaakin pois alta.

    VastaaPoista
  3. lastenpolilla osataan lapsia hoitaa,oli sitten vaiva mikä tahansa.(vaikka lapselle en mitään vaivoja toivokaan)

    VastaaPoista
  4. Lastenpolilla siellä on juostu aikanaan monen monta kertaa silloisen pienen miehen (vauvasta lähtien) kanssa ja nyt hän on iso mies ja omat lapsetkin jo isompia kuin hän polilla ja sisälläkin siellä aikanaan. Tuttu paikka ja miten ystäväällisiä aina siellä olivat...
    Voimia tähänkin päivään ja iloista joulun odotusta koko poppoolle.

    VastaaPoista
  5. Voimia perheellesi ja oikein mukavaa joulua!
    Kiitos vierailusta sivullani.

    VastaaPoista
  6. Ollaan oltu bloggerissa yhtä kauan, sinulla perhe rikkaana suurena mukana, maijulla jo perhe pienoisena rinnalla, postauksesi luen aina. :)

    Oikein Mukavaa ja Rentouttavaa Joulua Sirkku sinulle!

    VastaaPoista