maanantai 17. syyskuuta 2012

Paratiisiviikonloppu

Saatuani aamulla lapset taipaleelle, istuimme miehen kanssa aamukahville. Avasin Raamatun lukeakseni meille luvun tai pari. Raamattu aukeaa eteeni kohdasta, joka on otsikoitu: "Riemukas kotiinpaluu".
"Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille.
Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne,
ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.
Orjantappuran paikalle nousee sypressi
ja piikkipensaan paikalle myrtti.
Tämä tapahtuu Herran nimen kunniaksi
ja on ikuinen merkki, joka ei koskaan katoa."
(Jesaja 55:12-13)

Kuvailin viikonlopun tunnelmiamme kyselijöille, että olimme kuin paratiisissa. Henki, sielu ja ruumis sellaisessa lähes täydellisessä tasapainon ja onnen tilassa, että emme monasti ole kokeneet mitään vastaavaa.
Puutarha loppukesän uhkeassa rehevyydessä, marja- ja hedelmäpensaat ja puut notkuivat kypsää satoa. Omenat, luumut, aroniat, karhunvadelmat ja tyrnit olivat niin suuria, meheviä ja ihania, että sydän oli pakahtua niitä katsellessa ja poimiessa. Kun meni metsään, puolukoita kasvoi kuin punaisessa marjamatossa. Mustikat olivat vielä suuria ja meheviä. Naapurin perunapellolta saimme säkillisen kauniita, puhtaita perunoita, naapurissa asuva tätini antoi kurpitsan, jota katsellessa alkaa hymyilyttää, koska se on niin hurjan kaunis.

Mukanamme olleiden lasten, Elian ja Jennin into ja tarmo, kun he pääsivät isänsä ja enoni kanssa kalaan ja samalla reissulla saivat juoda lähdevettä. Minulle lämmityspuiden kuskaaminen ja sytyketikkujen teko kirveellä oli kuin terapiatyötä. Lasten ihmetys, kun he mummolaan päästyämme saivat valita talosta huoneet, jossa halusivat nukkua. Elia otti nukkumisestakin kaiken ilon irti: ensimmäisenä iltana hän nukahti jo illan suussa pienen huoneen vuoteelle. Seuraavaksi yöksi mummo suositteli hänelle viereisen huoneen parivuodetta, jonne mummo oli pedannut tuoksuvat lakanat. Voi sitä unta, voi sitä hiljaisuutta ja ah sitä täydellistä pimeyttä, mikä yöllä oli!

Lauantai-iltana vielä ennen saunaa muut lähtivät katsastamaan enoni vihjaaman puolukkapaikan. Jäimme Elian kanssa pihalle, minä poimimaan tyrnejä, Elia heittelemään tikkaa. Elia nautti ja nautti ja nautti. Välillä hän kipaisi vanhaan tupaan, koputti ikkunaan ja vilkutti sieltä minulle. Hän sanoi, että tykkää kovasti vanhasta talosta ja ei haluaisi, että sitä hävitetään. Sanoin Elialle, että ei meillä ole aikomustakaan vanhaa taloa hävittää. Kerroin, että meillä on Kuopion Veljen kanssa jo pitkälle vietyjä suunnitelmia vanhan talon kunnostamisesta ainakin kesäkäyttöä varten, ellei ympärivuotistakin.
-"Minä en haluaisi lähteä täältä pois" oli Elian kommentti viilenevässä illassa.
Vajaan tunnin puolukankerääjät olivat reissussaan ja he tulivat kahden täyden marjaämpärin kanssa kotiin. Minä keräsin sillä aikaa kaksi litraa tyrniä.

Lauantaiaamun kohokohta oli käyntimme isän haudalla. Oli isän poismenon vuosipäivä. Ihastuimme äidin kanssa kukkakaupassa samaan asetelmaan, joka oli tehty vaaleanpunaiseen punottuun koriin.
Isän hauta on korkean kuusen katveessa. Pikkuruinen orava pyyhälsi hautojen välistä siinä isää muistellessamme.
Mieheni kanssa kävimme vielä toisen kerran haudalla, kun toimme kirkolta poislähtiessämme lyhtyyn kynttilän palamaan.

Kiitollisuutta kiitollisuuden päälle oli päällimmäiset tunteet viime viikonlopussa. Eilen iltapäivällä kotiin ajellessa mies totesi:
- "Tuntuu, kuin olisi lähdetty kodista ja oltaisiin matkalla asunnolle".

11 kommenttia:

  1. Teillä on ollut ihana matka ja tuo raamatunkohta sopii niin hyvin tähän hetkeen.
    Mukavaa syksyä tulevan muuton odotuksessa. Odotus on ihan parasta kun tietää mitä ihanaa on edessä.

    VastaaPoista
  2. Voi, miten kaunista kuvausta. Kuin olisin mukana ollut. Vaikka asun itsekin nk. maalla, olen aivan unohtanut, miten arvokasta on esim. hiljaisuus, ja vaikkapa pimeys ilman katuvaloja, kuten kaikki se "ilmainen" kauneus, jonka ihminen havainnoi vain jos hän rakastaa ympäristöään.
    Toivottavasti aika kuluu nopsaan, ja saatte pian muuttaa maalle, kotiin.

    VastaaPoista
  3. Teidän täytyy lähteä sinne jo nyt. Teidän vaan täytyy... en ymmärrä, miten jaksatte odottaa!!!???

    VastaaPoista
  4. Oi, miten riemullinen matka onkaan teillä ollut ja kiitos tuosta kiitospsalmista.
    Ja nyt alkaa säilöntä teilläkin!

    VastaaPoista
  5. Voi, miten ihana matka teillä on ollut. Paratiisin puutarha siellä teitä odottamassa, varmasti lähtöasiat järjestyvät samaan malliin kuin kaikki tähänkin asti.

    VastaaPoista
  6. päivä kerrallaan,ei se muutto kaukana ole,kun siltä kantilta ajattelee!
    Ihana viikonloppu teillä on ollut,muistoissa varmasti pitkään!

    VastaaPoista
  7. Voi ihanuutta, miten tosiaan pystyitte tuon kaiken jättämään. Viimeiset kuukaudet ennen muuttoa ovat varmaan sietämättömiä. Kaikki nuo tunteet ovat niin tuttuja minullekin, olenhan paluumuuttajana nauttinut paratiisista jo yli 20 vuotta!

    VastaaPoista
  8. Tulipa hyvä mieli puolestasi. Ja kotoinen olo!

    VastaaPoista
  9. Kiitos lukuelämyksestä! Arjen melskeessä täällä maalla unohtaa välillä nauttia juuri noista ilmaisista ihanuuksista. Pitääkin tässä oikein upottautua sadonkorjuun väreihin ja pimenevien iltojen rauhaan:)

    VastaaPoista
  10. Olet melkoisen nopea poimimaan tyrnejä :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummon tyrnit oli niin kypsiä, että irtosivat tosi helposti. Ensimmäistä kertaa tyrnejä poimin, eli mukava kokemus oli. Hankalaa vain vastata puhelimeen kesken työn, kun kädet on ihan mehussa.

      Poista