tiistai 24. huhtikuuta 2012

Arjen diplomatiaa ja naapurisopua

Nyt kun isää ei enää ole täällä, hän on mielessäni päivittäin. Tottahan hän oli mielessäni usein eläessäänkin, mutta ajatukseni isästä olivat silloin itsestäänselvyyksiä, tasaista lämmöntuntua.
Huomasin juuri asian, jota en oikeastaan ollut aikaisemmin edes pannut merkille: isälläni ei ollut vihamiehiä ja hän tuli toimeen kaikkien ihmisten kanssa. En myöskään muista hänen koskaan puhuneen pahasti tai ilkeästi kenellekään tai kenestäkään. Jos jonkun käytös oli selvästi sopimatonta, isäni kommentoi sitä kyllä selväsanaisesti, mutta ei koskaan loukaten tai vihamielisesti. Kaikki vaikeatkin asiat isäni hoiti rauhallisesti ja sävyisästi, sanansa sovitellen. Ehkä tuollainen johdonmukainen toimintatapa myös vaikutti sen, että isäni ei oikeastaan koskaan joutunut elämässään "vaikeuksiin", joita voi tulla eteen esimerkiksi epärehellisyyden takia.
Isäni antoi tuossakin asiassa hyvän ja varteenotettavan esimerkin.

Minä en ole yhtä taitava tulemaan toimeen hankalien ihmisluonteiden kanssa. Tosin pyrin välttämään ilkeästi puhumista, enkä halua tieten tahtoen loukata ketään.
Jotakin isäni luonteenlaadusta olen kai perinyt. Kun työskentelin vastavalmistuneena hoitajana, minulle luovutettiin aina muiden hoitajien yhteispäätöksellä "hankalien" potilaiden suihkutus- ja saunareissut. Varsinkin iäkkäillä henkilöillä voi joskus olla ajattelutapa, että liika peseytyminen on pahasta. Siitä, mikä on liikaa peseytymistä, onkin sitten hoitajilla ja potilailla täysin vastakkainen mielipide. Joillakin suihkuunmenon vastustaminen saattoi johtua niin yksinkertaisesta asiasta, että he kokivat suihkun jälkeen tulevan vilun pukuhuoneessa epämiellyttäväksi. Toisilla oli huoli pyykkiinjoutuvista vaatteistaan, tulevatko ne riittävän ajoissa pesulasta takaisin ja tulevatko ylipäänsä. Kun osasi  ottaa huomioon myös tällaiset syyt kieltäytyä pesullemenosta, reippaan iloinen päättäväisyys yleensä sai hangoittelijan lähtemään ja jopa nauttimaan pesuhetkestä.

Kun reilut 17 vuotta sitten muutimme tähän suureen kerrostaloon, jouduimme tekemisiin myös suuren naapurijoukon kanssa. Kun toista ei vielä tuntenut, saattoi kokea joidenkin puheet "hankalina". Otin alun perin tavakseni olla pahoittamatta mieltäni jonkun kitkerästä kommentista. Tietoisesti noudatin johdonmukaisen ystävällistä ja asiallista linjaa keskustellessani naapureiden kanssa. Jos joku esimerkiksi kuulteni sanoi jotakin harkitsematonta pihassa lapsilleni, en jäänyt asiaa muistelemaan, vaan seuraavan kerran henkilön tavatessani tervehdin häntä yhtä iloisesti kuin ennenkin.
Hyvin pian huomasin, että ne henkilöt, joiden kanssa alussa oli vaikea tulla toimeen ja jotka huomauttelivat milloin mistäkin asiasta, muuttuivat ystävällisiksi, huomaavaisiksi ja halusivat keskustella ja kysellä kuulumisia.

Kitkerien puheiden sietäminen ei kuitenkaan minun kohdallani tarkoittanut sitä, että olisin hyväksynyt perättömät syytteet tai moitteet. Perhe, jossa on paljon eri-ikäisiä lapsia, on luonnollisesti epäilyksenalaisena, jos rappukäytävässä rikkoutuu ikkuna illan tunteina. Kun tapahtuneen ajankohtana tiesin silloisen katraani olleen kokonaisuudessaan kodin seinien sisäpuolella viettämässä saunailtaa, oli minun helppo kieltää määrätietoisesti minuun kohdistuneet syytökset.
Vastaavasti kun yksi pojistani oli todistettavasti kirjoitellut avaimellaan ulko-oven pielen maalipintaan nimeään, tilasin siltä seisomalta talon huoltoyhtiöltä ovenpielien maalauksen.
Tosin työn maksamisen silloinen isännöitsijä minulta eväsi perustelemalla, että "kaikkien ovien pielet oli tarkoitus juuri maalata".

Ihmisluonteiden erilaisuus on suuri rikkaus kaupunkilaisella, jolla on 170 naapuriasunnossa liki 350 naapuria.
On levollista liikkua pihalla ja yhteisissä tiloissa, kun ei tarvitse vältellä tai kartella yhdenkään naapurin kohtaamista. Seitsemäntoista vuoden jälkeen ei talossa enää "hankalia" naapureita olekaan.

11 kommenttia:

  1. Se on hienoa, että löyty ihmisiö, jotka osaavat suhtautua noin rakentavalla tavalla naapurustossa velloviin kysymyksiin. Minulta ei onnistu!

    tv Leena

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus! Viisaat sanasi antavat ajattelemisen aihetta muillekin. Kiitos!

    Liisa

    VastaaPoista
  3. Mekin asutaan kerrostalossa. Mutta paaaaljon pienemmässä yhteisössä, kuin te.
    Meidän naapurustossa on iäkästä porukkaa ja muutama hilskaava nuori. Nuoret ovat tällä hetkellä aika rauhallista sakkia, mutta eniten häiriötä aiheuttavat huonokuuloiset vanhukset. He kuuntelevat televisiota ja radioitaan niin kovalla, että kaikki kuuluu naapureihin. Ja, kun heitä on samassa rapussa 3-4, ei riemulla rajaa...

    Olen murputtanut tilanteesta paljon kotona. Häiriinnymme joka päivä vanhusten huonokuuloisuudesta. Vielä ei olla otettu asiaa puheeksi heidän itsensä kanssa, koska pitää taiten ja harkiten antaa korjaavaa palautetta ja etenkin näin iäkkäille. On myös niin, että dementikko ei muistaisi sopimuksiaan enää muutaman tunnin kuluttua. " sopimus " pitäisi tehdä kirjallisesti :). on siis ollut vain pakko sietää ja toivoa parasta, että ongelma korjaantuu.

    Tänä aamuna eräs ko. ongelman aiheuttaja joutui sairaalaan kaaduttuaan. On ollut paha mieli hänen puolestaan ja toivon sydämestäni, että hän toipuu leikkauksestaan, kotiutuisikin vielä eikä menehdy tuiki tuttuun vanhusten jälkioireeseen; keuhkokuumeeseen.
    Mutta samalla eräs pahiten häirinnyt ääni on vähempänä tässä talossa. Ensi yönä saatetaan nukkua vähän paremmin, kun radio ja televisio ei ala pauhaamaan kesken yön...
    Minkähän vuoksi asioihin tulee toisinaan tälläisiä ratkaisuja?

    se savolainen

    VastaaPoista
  4. Positiivinen odotusarvo - juuri se mistä puhut - kantaa pitkälle. Kun toisen sanaan, katseeseen, kosketukseen suhtautuu hyvänä, jos vain se on mahdollista, auttaa se molempia.

    Tietenkin, aina on kosketuksia, katseita ja sanojakin, jotka tulee tuomita eikä edes vaieknemalla hyväksyä

    VastaaPoista
  5. Mekin kerrostalon asukkaita ja muutama vuosi tässä samassa nyt asuttu. Lapsia on tullut pari lisää; tähän muuttaessa kahdesta lapsesta nuorin oli 3½-kuinen, nyt tuleva eskarilainen. Joukko on kasvanut kahdella pojalla joista isompi ainakin hyvinkin äänekäs.

    Rauhallinen kerrostalo; paljon vanhuksia ja me ainoana lapsiperheenä, muutama nuoripari ja useampi keski-ikäinen pari.

    Hiekkalaatikot ja keinut saimme taloyhtiön hallituksen kanssa uusittua parin vuoden vääntämisen jälkeen. Asiallisesti, mutta päättäväisesti mieheni asian hoiti ja iloa on riittänyt meidän lapsille kuin myös talossa vieraileville lapsenlapsille.

    Rauhassa on saanut elää ja olla, välissä pureskella hampaita yhteen kun osa iäkkäämmistä ei halua muuttaa tapoja "kun aina ennenkin on tehty näin". Tämä esim. pyykkituvan suhteen. Ennen kun tuvassa oli vielä kuivauspömpeli niin pyykit kuivui muutamassa tunnissa. Nyt kun sitä ei enää ole erinäisistä syistä niin kukaan ei voi olettaa että pyykit kuivuvat muutamassa tunnissa tilassa jossa ei ole kuin yksi pieni patteri. Useamman kerran pyykit on olleet märkänä litattuna yhteen myttyyn :( Uudet ohjeet isännöitsijän taholta joka asuntoon tehosivat kummasti!

    Nyt on jouduttu yhden vuokralaisen kanssa ongelmiin. Tai siis ikävään kohtelua saamme osaksemme kun olemme huomauttaneet häiritsevästä musiikinsoitosta. Minusta ei ole normaalia elämisenääntä jos musiikinsoitto kuuluu useita kerroksia alaspäin niin että astiat pomppii kaapissa eikä saa nukuttua.
    Asiallisesti mieheni kävi pariin kertaan pyytämättä hiljentämään menoa (siis sanasta sanaan "laitatko musiikkia vähän pienemmälle kun kuuluu 4krs alaspäin ihan selkeästi") niin johan alkoi pomppia silmille. Nyt on sitten ohikulkiessaan homotellut ja uhkaillut miestäni ja eilen ollessani lasten kanssa yksin POTKAISI mokoma röntiläs oveen niin että oli tulla karmineen sisään.

    Jatkossa olen yhteydessä vain poliisin välityksellä. Ja täytyy sanoa että onneksi ovat ihan pian muuttamassa pois! Toivottavasti saamme rauhalliset uudet asukkaat naapuriimme.

    Tokihan meistäkin lähtee päivällä antaa; lapset nauraa ja itkee, kiukutteleekin. Kohottaapa äitikin toisinaan ääntään kaakkoon asti, mutta harvoja sairasteluöitä lukuunottamatta meiltä ei koskaan kuulu mitään klo 19.30-06 välisenä aikana. Muidenkin odotan harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta hiljenevän klo 22 mennessä.

    Leppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on lisäksi niin onnekas tilanne, että asumme kakkoskerroksessa, joka on ensimmäinen varsinainen asuinkerros. Kotimme alapuolella on päiväkoti, joka on auki 6-17 arkisin ja kesällä puolitoista kuukautta suljettuna. Päiväkodissa on varmaan extraäänieristykset, koska sieltä ei ole koskaan kuulunut inahdustakaan. Jos meidän alapuolella joutuisi joku asumaan, niin varmasti olisi tullut sanomisia töminöistä. Täällä kun on muutama "kanta-astuja" joiden kulkeminen kyllä kuuluu.

      Meillä pesutupameininki rauhoittui kummasti, kun koneellisen pesun maksu nousi kolmeen euroon ja maksu suoritetaan kännykällä.

      Poista
  6. Aikoinaan muutimme rivitaloon, jossa jokainen teki lumityöt omalta kohdaltaan. Meidän asunnon kohdalla oli korkea lumikasa ja sen yli seuraavat naapurit kiipeilivät kotiinsa. Loimme tietenkin osuutemme hetikohta. Muutaman seuraavan lumisateen jälkeen kävin luomassa lumet koko rivin osalta. Sen jälkeen seuraavat 20 vuotta ei kukaan jättänyt naapurin kohtaa luomatta, vaan veti koko rivin samantein.
    Keväällä kyselin taloyhtiön talkoista "Ei meillä ole ollut tapana" sanottiin. Pidettiin kuitenkin, ensin yhdet, sitten toiset ja sitten joka kevät/alkukesä. Talkoilu on jatkunut yli 30 vuotta.
    Tällä hetkellä muutamia asukkaita kiusaa se, että eräs vuokralainen vieraineen heittelee , ilmeisesti parvekkeeltaan, tupakantumppeja rapun eteen.
    Lapsiperheissa on usein paljon ääntä, mutta vain päiväsaikaan. Tosin yhdessä taloyhtiössä eräs asukas yritti saada lapsille kieltoa leikkiä iltapäivisin pihalla kun hän halusi nukkua ikkuna auki. Yhtiön hallitus torppasi mokoman ehdotuksen.

    VastaaPoista
  7. Vaikka asutaankin omakotitalossa,mutta keskellä taajamaa,naapurustossa pääosin eläkeiläisiä rivitaloissa ja omakotitaloissa,on meidänkin suurperheeseen suhtautujia monenlaisia...13,5v.n aikana ovat lapsetkin oppineet tietämään kuka naapureista suhtautuu mitenkin meidän elämäntapaamme.Pääosin pärjätään kaikkien kanssa,eikä isompia ongelmia ole ollut.Lähin naapuri on luonteeltaan sellainen,että jätetään suosiolla rauhaan!

    VastaaPoista
  8. ihan täysin asiaan liittymättä, mutta oletko huomannut tämän; http://fi.cision.com/fi/Tietopankki/Top-10--blogit/Top-blogit-Suomessa/

    onnea sijoituksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. Tiesin tuosta etukäteen.

      Poista
  9. Mitä tuokin listaus sitten kuvannee? Minä esimerkiksi käyn tällä sivulla väh. 10 kertaa päivässä. Aina en edes lue Sirkun tekstejä ollenkaan, vaikka olisikin uusi päivitys. Menen noiden sivussa olevien linkkien kautta eteenpäin kun niissä näkyy heti onko he päivittäneet sivujaan ja jos ovat niin onko mielenkiintoisella otsikoinnilla. Tämä siis toimii porttina eteenpäin kun tuohon viereen on linkitetty paljon mielenkiintoisia osoitteita riittävän havainnollisesti verrattuna joihinkin muihin blogeihin. Eli kun aloittelin blogien lukemisen ja tämä sattui osumaan kohdalle niin tästä tuli reittini eteenpäin.

    VastaaPoista