Multapurkit ja mustarastas

Roskia viedessäni huomasin roskahuoneen lattialla kolme suurta muoviruukkua. Kaihoisasti niitä katselin ja kädessäkin kääntelin, mutta jätin paikoilleen. Sisälle tultuani virittelin lapsille ajatusta, josko kuitenkin yrittäisi kasvattaa parvekkeella vaikka salaattia. Olenhan tyrmännyt lähes joka kevät multasormien syyhyämisen sillä perusteella, että parvekkeelle tuleva kaupungin noki ja lika ei tunnu houkuttelevalta vihannesviljelmissä.
Iltapalaa syövien lasten päät nousivat, silmiin nousi innostus ja kaikki huudahtivat yhteen ääneen "joo, kasvatetaan vaan salaattia!"
Menin hakemaan ruukut, jotka joku oli hyljännyt tarpeettomina. Totesimme, että ovat vallan mainioita tarkoitukseemme. Edellinen käyttäjä oli jopa kaivertanut reiät ruukkujen pohjalle.
Äitini pyysi etsimään kaupasta keltaporkkanan siemeniä ja samalla otan siemeniä meidänkin viljelyksiä varten.

Ihmeekseni äiti kertoi muutama päivä sitten, ettei todellakaan aio tänä keväänä laittaa kasvimaata. Jotakin pientä omiin tarpeisiinsa; vähän perunaa, niitä keltaporkkanoita, ehkä salaattitarpeita. Monena keväänä olen varovaisesti yrittänyt saada hänet luopumaan perinteisestä tavastaan, joka syksyllä täyttää kellarin. Nyt äiti ihan omasta aloitteestaan oli valmis jättämään koko urakan.
Eihän kaikki kuitenkaan ole ihan varmaa vielä, sillä Talouskoululainen himoitsee kesästä mummolassa ja jos hän sinne heti kesäkuun alusta pääsee, on hänessä pitelemistä, ettei sorru hurjiin kylvöihin ja istutuksiin. Muutama päivä sitten mummolaan pystytetyt kangaspuut on kyllä hyvä vastalääke kasvimaakuumeeseen.

Roskahuoneelta kävellessäni paikallistin koko illan lauluansa raikaneen mustarastaan talomme katonreunalta. Se oli asettunut kuudennen kerroksen korkeuteen aivan rappumme kohdalle. Linnun laulupaikka oli niin korkealla, että laulu kuului talon takana olevalle parvekkeellemme ja koko sisäpihassa.
Kun hätistelin lapset nukkumaan, tulee hetken kuluttua kolmasluokkalainen (juuri se poika, joka kasvattaa kanssani kanoja mummolassa) keittiöön ja sanoo onnellisena:
- Se lintu laulaa pihassa niin kovasti, ettei pysty nukkumaan.
Avonaisen ikkunan raosta mustarastaan laulu kuului sisälle asti.

Asumme siis kilometrin päässä Helsingin ydinkeskustasta. Olemme kuulleet tänään lintujen laulua: päivällä lokit kaartelivat aurinkoisella taivaalla ja huutelivat kylmää kevättä. Illan mustarastas lauloi kylmästä piittaamatta ja sai laulullaan meidät hymyilemään.
Ja parvekkeelle taidetaan saada multapurkkeja.
Pitkä matka mummolan lintujen ja peltojen luo, mutta ikävän siedätyshoidosta käy nämä kaupunkilaisen köyhät korvikkeet.