Monta synttärisankaria tänään

Menijöitä ja tulijoita on riittänyt koko viikoksi. Puhun taas "koko viikosta", kun tämä päivä on tuntunut niin perjantailta, että olin jo pakkaamassa perjantai-iltaisen kirjastoauton varalle palautettavien kirjojen kassia. Huomenna siis se perjantai vasta oikeasti on (jos nyt ette sattuisi muistamaan) ja minulla on täällä silloin kaksi reipasta yläasteelaista tekemässä taksvärkkityötä. Kerrankin saa käyttää lapsityövoimaa oikein luvan perästä.

Todella hyvän kohteen taksvärkkipäivän tuotolle oli Taivallahden peruskoulun oppilaskunnan hallitus tänä vuonna keksinytkin. Varat käytetään Keniassa, Lusoissa olevan koulun oppilaiden hyväksi. Koulussa ei ole vielä sähköjä ja hygieniakin on puutteellinen. Tuotolla tuetaan myös kouluruokailua. Kohde tulee suomalaiskoululaisille hyvin konkreettiseksi sen takia, että yksi Taivallahden koulun opettajista oli viime kesälomansa Lusoin koulussa ja menee sinne Tulevaisuudenjohtajat ry:n lähettämänä myös tulevana kesänä. Toivon todella, että mahdollisimman monelta taksvärkkityönantajalta löytyisi muutama euro ylimääräistä lahjoitettavaksi tällä kertaa.

Meidän Talouskoululainen lähti tänään mummolaan siivoamaan vattupuskia ja nurmikoita ja kuskaamaan polttopuita ala-aitasta latoon. Kyllähän sillä mummolla on mukavia hommia takataskussaan vaikka kuinka paljon, mutta tuossa oli tärkeimmät. Onneksi oli Kuopion Veli pyyhkäissyt myös mummolaan, jotta pääsi pelastamaan Joutsasta jatkoyhteyden missannutta Talouskoululaista.

Sen verran vilpoisia on täällä vielä yöt, että ei ole ollut toivoakaan tehdä salaattikylvöksiä. Herneviljelmä pääsi eilen "kuumimpaan" aikaan muutamaksi tunniksi aurinkoa paistattelemaan. Herne kun ei tykkää alle kymmen asteen kasvupaikasta ollenkaan, niin yöksi ei ole vielä voinut parvekkeelle jättää.
Niin onnistunut on tuo herneenversokokeilu ollut, että halkaisijaltaan 40-senttinen pönttö on pitänyt meidän perheen versonsyöjät ravittuina. Koko viikon olen miehen kanssa syönyt lounaaksi hernekeittoa, johon on lisätty reilu kourallinen tuoretta versoa. Ei siis ihme, että on ollut energinen olo. (Ne oli siis B- ja C-vitamiinit ja proteiini, mitä on herneenversossa moninkertaisesti enemmän kuin lehtisalaatissa.)

Meidän suvussa tämä huhtikuun 26. päivä on sellainen synnyinoikku. Isäni yksi sisar on syntynyt tänään, kuin myös Kuopion veljen vanhin tytär. Myös yksi minun veljistäni, ei kuitenkaan se Kuopion Veli, syntyi rapiat 30 vuotta sitten häikäisevän aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Muistan vieläkin isäni ilmeen, kun hän astuu vanhan tuvan kynnyksen yli tultuaan kammarista soittamasta ja ilmoittaa onnesta hyristen: "no poekaha sielä on syntynä".
Muistan Lahja-mummon huojentuneen onnen ja hymyilevän kiitollisuuden ja kuinka hänen aamuaskareensa vaihtuvat ihmettelevään istumiseen ja ihasteluun.

Kaksi vuotta myöhemmin se pieni poika istui syöttötuolissa tuvan pöydän ääressä ja Sirkku-sisko yritti huidella ruokaa pojan suuhun. Pikkuveli jähmettyi jännityksestä aloilleen siskon rapsutellessa kynsillään pöydän alustaa ja hokien samalla:
- Täältä tulee rapsuhiiri, täältä tulee rapsuhiiri...
Mahtoikohan Pikkuveli koskaan nähdä painajaisia ruokapöydän alla pesivästä Rapsuhiirestä?

Minusta on aina ollut vähän nihkeätä toivottaa "onnea". Mitä onnella oikeastaan tekee?
Pikkuveljelle toivotan niin tänään, kuin kaikkina loppuinakin elämänsä päivinä, että saa olla Taivaan Isän kaikkinaisen huomion keskipisteenä. Ja koska Pikkuveli on yhtä Vaimonsa kanssa, se sama toivotus seuratkoon myös halauksenrakasta kälyäni.
Ja ne kaksi muuta sukumme päivänsankaria: siunatkoon Taivaan Isä runsaasti elämäänne kaikilla rikkauksillaan, armollaan ja lahjoillaan.