Rukousvastauksen roudausta

Muutama viikko sitten joku lapsista sanoi:
- Täytyy ruveta rukoilemaan, että Taivaan Isä antaa meille uuden sohvan.
Edellinen, niin ikään rukousvastauksena saatu sohva, vaikka nahkaa olikin, oli jo kulunut niin puhki, ettei sille enää kehdannut vieraita pyytää istumaan.
Tänään sitten naisvoimalla kannoimme pihan toiselta puolelta naapurirapun toisesta kerroksesta meille uuden sohvan ja kaksi muhkeaa nojatuolia.
Sohvantarpeestamme tietämätön naapuri kysyi yhtenä päivänä, kelpaako meille ja tarvitsemmeko, kolmen istuttavaa plyyshisohvaa ja paria nojatuolia. Naapuri oli ostanut uuden kaluston, eikä ollut päässyt kolme vuotta vanhasta kalustosta eroon. Koska tiesin naapurin uskovan Jumalan ihmeisiin, kerroin hänelle ensimmäiseksi rukousaiheestamme ja heti samaan hengenvetoon sanoin, että kyllä todella sohva kelpaa, mutta minulla ei ole rahaa maksaa siitä.
- En minä rahaa haluaisikaan, kunhan vain pääsen eroon.
Tiesin myös, että naapurini koti on yksi siisteimmistä koskaan näkemistäni lapsiperheen kodeista, joten en epäröinyt hetkeäkään vastata myöntyvästi hänen kysymykseensä.
Tänään meidän perheen raavaat naiset kantoivat räntäsateessa pihan poikki kolmenistuttavan sohvan ja kaksi nojatuolia. Kun toimme sohvaa viimeiseksi, hyydyimme rappumme portaiden puoliväliin. Selkävaivaiset, väsyneet, kiireiset ja muuten haluttomat nuoret miehet joutuivat sitten säälistä tulemaan avuksi.  Eivät ilenneet jättää sohvaa ja naisväkeä rappuun, koska muuten olisi jäänyt iltaruokakin saamatta.

Pääsiäislauantaina on hautajaistilaisuus, johon minua on pyydetty laulamaan. Laulu, jota on toivottu, oli minulle tuntematon. Kellarissamme on ollut tallessa isältäni saatu kosketinsoitin (keyboard toiselta nimeltään, ei kuitenkaan mikään sähköpiano). Hain tänään soittimen keittiön pöydälle ja muistui elävästi mieleen, että olenpa joskus lintsannut ahkerasti musiikkiopiston säveltapailun ja musiikinteorian tunneilta. Uskomattoman työn takana on ottaa tolkkua helpoistakin nuoteista, eritoten, kun ei ole nuotinlukutaitoaan käyttänyt neljännesvuosisataan!
Onneksi opeteltava laulu on kuitenkin helpohko ja ehdimme vielä ennen hautajaistilaisuutta katsoa soitot ja laulun yhteen. Luultavasti laulu sujuu muutenkin viime sunnuntaita paremmin, kun seurakunnan flyygeli saadaan viritettyä ennen hautajaisia.

Huomenna on ohjelmaa koko päiväksi. Kun luovutan lapsenlapsen isälleen ennen neljää, kipaisen naapurin tädin luona lämmittämässä ruokaa ja sitten käyn Laajasalossa hakemassa Kaisan niiltä kauan odottamiltaan kaverisynttäreiltä. Mies laski, että enintään 45 minuuttia menee matkaan yhteen suuntaan, ellei tule viivytyksiä. Seitsemän pintaan aion olla kotikirkossa, koska Vesa Pylvänäinen Jyväskylästä on siellä puhumassa. Vesan blogin löydätte tuosta sivupalkista ja ne, jotka ovat hänen kirjoituksiaan seuranneet, tiedätte, että hyvin mielenkiintoisia ELÄMÄNvaiheita on hän saanut elää. Nimenomaan ELÄMÄNvaiheita, koska hän saa elää, vaikka lähellä viimeistä rajaa on joutunut/saanut sairauden myötä käydä.
Mieheni vaihtoi työvuoronsa aamuvuoroon, jotta pääsee tilaisuuteen. Monet tuttavatkin ovat kertoneet aikovansa tulla kuulemaan ja kokemaan.
Rukoillen menemme: rukoilemme Vesalle voimia ja enenevää terveyttä ja rukoilemme, että Jumala saisi Vesan kautta koskettaa.
(Tiistaina 3.4. klo 19   Helsingin Lähetysseurakunta, Iso Roobertinkatu 24)