Vapaapäivän aamu

Sisäinen kello herättää minut arkiaamuisin klo 06.02. Tänä aamuna osasin nukkua, kun alitajunnassa oli viesti "ei tarvitse lähteä minnekään, ei ole PAKKO tehdä mitään". En äkkiseltään muista, milloin viimeksi olisi ollut ns. vapaapäivä.
Päivä lähtee iloisesti käyntiin, kun äitini soittaa mummolasta ja kertoo Talouskoululaisen olleen ahkera ja siivonneen vattumaan kevätkuntoon. Siellä hän nyt paukutteli mattoa kangaspuilla ja tiedän sen olevan mielipuuhaa.

Kaisa on odottanut kärsivällisesti isin vapaapäivää, koska isi on luvannut viedä hänet uimahalliin. Kun Kaisa ja isi tekivät lähtöä, joku isosiskoista kysyi Saaralta, eikö tämä ole lähdössä mukaan. Saaran tyyni vastaus oli:
- Isi menee nyt vaan Kaisan kanssa. Mä pääsen sitten toisen kerran, varmaan jo kun nukutaan yks yö ja kun ollaan tultu kirkosta, niin sitten.
Isin viikonloppuvapaa näyttää työntäyteiseltä, koska noiden uimahirmujen uittaminen käy vanhalta mieheltä työstä.
Kohta pääsee bussinkuljettajaisi lomailemaan. Kun hän selvittää raadollisen vappuyön 11-tuntisen työvuoron ja pari työvuoroa sen jälkeen, hänellä alkaa kuukauden kesäloma.

Ajatus letkeästä vapaapäivästä tekee minulle näköjään alavireisen olon - ei tunnu hyvältä. Taidan lopettaa vapaapäiväilyn ja laittaa ensin naapurin mummon pyykit ja sitten suurella ilolla tarttua omiin pyykkeihin. On se hyvä asia, että on vaatteita ihan kasoiksi asti!