Kantoapua

Vessojen lattioita pestessäni ja rätti kourassa kontatessani tuli yhtäkkiä suuri ja kiitollinen olo. (Eipä siis ollut olosuhteista kiinni.)
Olin herännyt vaille viisi laittamaan miestä töihin ja uneliaisuus oli viedä tarmon ja ilon. Useinhan väsymyksen saa nitistettyä sitkeällä tekemisellä ja vessojenpesu on kyllä tekemistä ihan ruohonjuuritasolla. Varsinkin, jos tekee sen työn rätin kanssa. Mutta kesken työn tulvahtaa ilo ja kiitollisuus.
Sunnuntain saarnassa muistutettiin mm. Daavidin asenteesta, jolla hän kävi jättiläistä vastaan.
Nyt kesken arkisen työn tulee mieleeni kehoitus: "nitistä oma Goljattisi".

Lapset ovat terveitä, huhtikuun vuokra on saatu maksettua, eikä suurempia huolenaiheita nyt löydy, vaikka kuinka yrittäisi miettiä. Mitäpä tässä pilaamaan yhtä kallista elon päivää nihertämällä mieltään ajatuksella, että "enpä ole nukkunut tarpeeksi, tulisipa äkkiä ilta".

Tänään, vaikka ollaan tunnin kuluttua jo puolessa päivässä, aion ottaa jokaisesta tilanteesta vaarin. Saatan tavata uusia, mielenkiintoisia ihmisiä.
Ainakin Tirtetta ei halua tältä päivältä mitään muuta, kuin päästä leipomaan pullaa. Melska on tarjoutunut apulaiseksi.

Mielessäni on monia ystäviä ja sukulaisia. Lähettelen pieniä ajatuksenrukouksia Taivaan Isälle: "siunaa heitä!"
Monta tyttövauvaakin on syntynyt viimeisen viikon aikana. Olkoot niiden pienten tyttöjen omilla suojelusenkeleillä vahvat jalat, jotta pysyvät tyttöjen perässä, kun elämän pituinen taival alkaa.
Siunausta myös Tansanian maaperälle kotiutuneille.

Sinullakin voi olla elämässä meneillään asioita, joiden kantamiseen tarvitsisit apua. Rukouskantoapu toimii erinomaisesti myös blogin välityksellä, vaikkei Raamatussa puhuta blogeista mitään!