Pääsiäisenkeleitä

Viime päivinä on useaan otteeseen puhuttu enkeleistä. Minun piti ihan kaivaa kirjahyllystä esille Iso Raamatun Tietosanakirja ja opiskella, mitä kaikkea Raamattu opettaa ja puhuu enkeleistä.
Enkeli merkitsee varsinaisesti lähettilästä. Sanaa käytetään sekä ihmislähettiläästä, että taivaallisista, ylimaallisista.
Kaikissa Raamatun kirjoissa, lukuunottamatta Esterin ja Ruutin kirjaa, sekä Johanneksen ja Jaakobin kirjettä, mainitaan enkelit.
Eivät vain ihmiset, vaan myös enkelit kuuluvat osana siihen Jumalan valtakuntaan, joka käsittää koko maailmankaikkeuden.
Enkelit ovat Jumalan sallimuksen välikappaleita ja huolehtivat niistä ja suojaavat niitä, jotka Häntä pelkäävät. Eräät raamatunkohdat näyttävät puhuvan sen puolesta, että jokainen ihminen on saanut suojelusenkelinsä. (Matt 18:10, Apt.12:15)
Enkelit seuraavat Jumalan pelastussuunnitelman täyttymistä maan päällä mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Ne iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka kääntyy.
Enkelien palvelustehtävät ovat moninaisia.
(Teksti on lainattu IRT osa 1.)

Lauantaina sain olla mukana saattamassa 102-vuotiasta Jumalan palvelijatarta iäisyysmatkalleen. Tuon poisnukkuneen Eva-tädin elämän esimerkkiä olen näinä päivinä vakavasti miettinyt. Hän eli koko elämänsä Jumalan kunniaksi ja jätti jälkipolville sellaisen mittaamattoman hengellisen perinnön, että meistä kukaan ei sen suuruutta pysty näkemään.
Monenlaiset palvelevat enkelit tulivat tutuksi myös Eva-tädille ja häntä viime vuodet hoitaneelle tyttärelleen.

Viime viikolla me saimme pienen hetken pitää enkeleitä vierainaimme. Toinen enkeleistä oli lukenut blogistani, että kaipaisimme suklaapäivää. Hän ehdotti enkelipuolisolleen, että "lähdetään viemään niille suklaata". Niin lähtivät Tukholmasta saakka, toivat kassillisen hyvää ja virkistivät myös mielemme. Eivät ehkä tienneet toimineensa enkeleinä.

Toissayönä enkeli varjeli mieheni, erään taksinkuljettajan ja täyden bussilastillisen matkustajia joutumasta vakavaan kolariin. Mannerheimintiellä täyttä bussilastia kuljettamassa oleva mieheni huomaa vierellä ajavan taksin koukkaavan silmänräpäyksessä bussin eteen ilman vilkkua, ilman mitään ennakkovaroitusta.
Yöllä kahden aikaan liikenne on onneksi hiljaista ja molemmat ajavat rajoitusten mukaan. Miehen tekemä äkkijarrutus pudottaa kuitenkin matkustajia penkeiltä ja moni kaatuu täpötäydessä yöbussissa. Mies kertoi, että välttääkseen vielä rajumman jarrutuksen, hän ohjaa bussin jalkakäytävälle, joka onneksi oli vapaa.
Taksin kuljettaja oli tapauksen jälkeen jotenkin sokissa, eikä ollut osannut antaa selitystä koukkaukselleen. Tilanteen vakavuus oli kyllä hänelle heti selvinnyt.
Mies kysyy matkustajilta, oliko kukaan loukkaantunut. Säikähtäneet ja pieniä mustelmia saaneet matkustajat kehottivat jatkamaan matkaa ja sanoivat kaiken olevan kunnossa.
Aamulla töistä kotiutunut mies vaikutti olevan aralla, nöyrällä ja kiitollisella mielellä. Hän myönsi, että paha onnettomuus oli hyvin lähellä.
Minä totesin miehelle, että " ei ne enkelivarjeluksentoivotukset töihin lähtiessä näköjään turhia olekaan".