Taidan olla hyvin ailahtelevainen luonne. Tänään mustikat ja mansikat ei meinaa tämän maailman menossa yhtikäs mitään. Ehkä sitä tarvitaan elämän tasapainossa pysymisen vuoksi, että toisena päivänä murheet on kokoluokkaa muurahainen ja toisena päivänä niin korkea vuori, ettei yli silmä kanna.
Muistutan tätä nyt ennen kaikkea itselleni, mutta samalla myös jollekin lukijallekin, joka pyörittelee ratkaisemattomia asioita päänupissaan: kerrotaan kaikki ratkolistalla olevat asiat Taivaan Isälle. Kerrotaan niitä niin vakuuttavasti, että Hän uskoo meidän olevan tosissamme.
Hän laittaa pilvet satamaan, vaatettaa kukat Salomoa kauniimmiksi, antaa aikaansa varpuselle, noteeraa hiustemme harvenemisen, Hänen on kullat ja hopeat. Kaiken lisäksi Hän sanoo, ettemme ole vielä pyytäneet häneltä MITÄÄN.
Isi on opettanut Miikalle Isä meidän -rukousta. Ajatuksen kanssa rukoilemme sitä Miikan kanssa tänä iltana isin ollessa töissä.
Ja Isä meidän -rukouksen jälkeen kerromme Hänelle näistä muista asioista, joihin Taivaan Isän pitäisi ottaa kantaa.
Voimia, ja viisautta.
VastaaPoistaOmia huolia on niin paljon, ettei niitä jaksa edes kertoa rukouksessa tai muutenkaan. Sitä hiljenee vaan.
Niin totta ja itsekin nyt koettua! Tänä kesäna olen saanut olla monesta asiasta kiitollinen.
VastaaPoista