Yksi lempparielokuvistani on ehdottomasti "Villi tusina". Tämän elokuvan kohdalla en kiinnitä huomiota näyttelijätyöhön, en toteutukseen, vaan itse asia, kahdentoista lapsen perhe, saa minut innostumaan jokaisella katselukerralla.
Kun näin elokuvan ensi kertaa, istuimme miehen kanssa Kampissa elokuvateatterissa ja itkeä tirautin elokuvan aikana lukuisia kertoja. Olin raskaana ja itkuherkkyyttä selitellään silloin hormoneilla.
Äsken piti katsoa elokuva jälleen kerran ja ihan muistin virkistämiseksi. Pienimmät katsoivat kanssani ja heidän kommenttinsa hurjimmissa kohtauksissa oli "aika villejä nuo lapset".
"Armeijapoika" lähti iltapäivällä. Kakun tein, mutta lähtijä söi makaronipöpelisköä niin paljon, ettei enää kakkua jaksanut. Meillä on kolmet syntymäpäivät heinäkuussa vielä edessä, joten lisäsyitä mansikkakakun tekoon kyllä vielä löytyy.
Oli erittäin mielenkiintoista seurata sisarusten reaktioita isoveljen lähtöön. Saara kipaisi rappuun vilkuttamaan vielä viimeiset hyvästit, Kaisa pujahti veljen lähtiessä parvekkeelle - joko pientä ikävää tai ujostelua oudossa tilanteessa. Armeijaan lähtevän huonekaverina oleva veli teki selkoa pikkupoikien kanssa, kuka pääsee nukkumaan armeijapojan sänkyyn tämän poissaollessa. Isommat tytöt ilmaisivat aidosti oman jännityksensä veljen lähtemiseen.
Kun ovi sulkeutui lähtijän jälkeen, kaikki menivät vaitonaisina ympäri kotia, istuivat alas ja sulattelivat asiaa hetken tahoillaan. Hiljaiselta ja oudolta kieltämättä tuntui.
Tämä tiivis yhdessäolo ja asioiden jakaminen varmaan tekee sen, että kun joku joukosta on poissa, muilla kestää hetki päästä takaisin yhteiseen rytmiin. Sitten kun lähtijänä on vielä sellainen perheenjäsen, joka ei ole vielä aikaisemmin ollut pidempiä aikoja pois kotoa, ero tuntuu selvemmin. Kun Maatalouskoululainen aikoinaan lähti kouluun, olimme ihan lamaantuneita. Nyt jos hän viettää jonkun viikon mummolassa, meillä on korkeintaan ikävä, mutta emme sentään enää lamaannu.
Kun sunnuntaiaamuna tulin yhdeksältä töistä ja istuin suloisessa auringon lämmössä parvekkeella aamukahvilla miehen kanssa, Saara kiipeää syliini ja sanoo:
- Kun mä olin niin kiltisti täällä, kun sä olit töissä, niin saanko mä jonkun ahkeruuspalkinnon - vaikka ilmapallopussin!
En ole raskaanakaan, mutta tuollainen lause oli vähällä liikuttaa minut kyyneliin asti.
Voi näitä rakkaita lapsia - lähteviä ja kotona lähellä olevia.
Pientä haikeutta on selvästi ilmassa, mutta kyllä se siitä. Sinulla on ihana perhe, mutta ehtiikö äitimamma ottaa yhtään kesälomaa? Semmoista ommoo lommoo?
VastaaPoistaMinun on turha lähteä omalle lomalle mihinkään, kun tulee heti koti-ikävä...
PoistaMuutosta elämään - haikeutta - lapset lähtevät yksi kerrallaan elämään omaa elämäänsä. Montakohan vuotta menee siihen, että olette kahden!
VastaaPoistaMiehen perheessä oli 20 vuotta esikoisen ja kuopuksen välissä, eivätkä koskaan kaikki lapset (9) asuneet yhtä aikaa kotosalla, kävivät tosin.
Kahden jäämistä estääkseni hion valtaisia suunnitelmia mummolassa-asumisen ajaksi, jottei pääse talo hiljenemään.
Poistavedet tirahti silmiini,pitäneekö sitten laittaa hormonien piikkiin?:)raskaana kun kerran olen <3 Liikuttavaa,meillä 5v suree jo nyt sitä,kun 2v.n päästä esikoinen suuntaa opintojen tielle...Haikeaa se on,ku 1.kin lapsi lähtee turvallisesta kotipesästä...
VastaaPoistaVilli Tusina on aivan ihana elokuva! Yksi mun lempielokuvista, vaikka ei lapsia olekaan siunaantunut. Tuolle elokuvallehan on tehty jatko-osakin, joka on vähintään yhtä ihana.
VastaaPoistaTämä blogi on muuten ihana. On mahtavaa, että etenkin Helsingistä löytyy vielä ihmisiä joiden parisuhteet kestävät ja jotka uskaltanut lapsia tähän maailmaan tehdä :)
Kiitos Sinulle - taisit kommentoida eka kertaa. Meillä nuo molemmat elokuvat on kaikkien (pienimpien) lasten kestosuosikkeja.
PoistaOletko muuten lukenut Gilbrethien tarinan kirjoista Tusinoittain halvemmalla ja Äidin tusina? Kirjat ovat perheen kahden lapsen kirjoittamat. Yhdet suosikkikirjani! t. entinen ruoholahtelainen Koutokeinosta:)
VastaaPoistaIhminen! Laita minulle väljällä ajalla sähköpostia!
Poista(sirkku65@hotmail.com) Ihana kuulla Sinusta!
Tuon "Tusinoittain halvemmalla" olen lukenut pariin kertaan.Perheen isällä oli mielenkiintoisia kasvatusmetodeja liittyen esim. kielten opiskeluun. Tuo toinen on jäänyt minulta kokonaan noteeraamatta, täytyy laittaa kirjastoautolle tilaukseen.
Mä tänään töissä katselin niitä armeijan harmaisiin (oikeastaan vihreisiin) astuneita poikia ja tyttöjä... heitä odottaa aikamoinen määrä uusia kokemuksia ja elämänkokemusta. Kovin ujoja ja hiljaisia olivat vielä, mutta eiköhän meno ole toinen muutaman päivän kuluttua :)
VastaaPoistaKiitos tästä elokuvavinkistä. Villi tusina oli minulle aiemmin ihan tuntematon. Nyt olemme katsoneet sitä lasten kanssa hiukan alkua pidemmälle ja nauraneet, kylki kyljessä, suurella kotisohvalla.
VastaaPoistaElokuvassa tuntuu olevan tosi hyvä henki ja ison perheen lapseus näyttää niin coolilta. Luulen, että meidän tytöille tuli sellainen olo, että kun he tajuavat, millaista tuo on, on heillä tässä jotain sellaista, jota kaikilla ei ole.
Katsokaa toisena iltana kakkososa, sekin on ihan hauska. Itse tykkään ensimmäisestä.
Poista